
International Farmall 806 -traktoria kiiteltiin sitkeäksi työkoneeksi – myös ohjaamoergonomiakin ylitti reippaasti sen aikaisen tason
Traktoreiden tehon ylärajana pidettiin 50 vuotta sitten 70 hevosvoimaa, suurempien tehojen uskottiin häviävän lisääntyneenä luistona. Tilannetta olisi parantanut neliveto, mutta ne olivat vielä harvinaisia ja heikkorakenteisia.
International Farmall 806 -traktoria valmistettiin vuosina 1963–1967 Chicagossa (Illinois, USA). Yhteensä traktoria valmistettiin 51 009 kappeletta. Kuva: Kimmo KottaYli 100 hv:n traktoreita ei uskottu Suomessa tarvittavan kuin raskaissa maantiekuljetuksissa. Suuren kartanon pelloilla saattoi sesonkiaikaan liikkua useita 50-hevosvoimaisia traktoreita, joiden perässä oli 2,5-metrinen äes tai 2-siipinen aura.
Pian suurelle traktorimäärälle alkoi olla vaikeaa löytää riittävästi kuskeja, sillä tilapäistyövoiman saanti ei ollut enää yhtä helppoa kuin 50-luvulla. Maaltapako oli alkanut ja teollisuuden palveluksessa tienasi aivan toisella tavalla kuin renkinä. Jos töitä ei omasta maasta tai maakunnasta löytynyt, jatkettiin Ruotsiin saakka.
Renkien vaatimuksetkin olivat kasvaneet: vielä sotien jälkeen asunnoksi kelpasi perinteinen renkitupa tai muonamiehen mökki, mutta 60-luvulla tiedettiin jo paremmasta. Ison talon isäntä saattoikin valita uuden työväenasunnon rakentamisen sijasta suuren traktorin. Se maksoi saman verran kuin kolme keskikokoista traktoria, mutta vastasi näitä työteholtaan ja tarvitsi vain yhden kuljettajan.
5–6-siipisen auran tai 5-metrisen äkeen vetoon kykenevän traktorin sai 60-luvun puolenvälin jälkeen valita neljästä mallista, jotka olivat tehokkuusjärjestyksessä BM-Volvo T-800 (106 hv), Massey-Ferguson 1100 (110 hv), John Deere 4020 (111 hv) ja Farmall 806 (119 hv).
Oharista onnistumiseen
International Harvester teki Farmall-traktoreita 49 vuoden ajan. Viimeiset Farmall-tarrat liimattiin konepelteihin v. 1973.
Farmall oli ensimmäisistä rautapyöräisistä malleista lähtien hyvin tasokas ja tekniikaltaan edistyksellinen, myös rinnakkaismalli Deeringiä tehtiin samalla periaatteella laadusta tinkimättä. Ennen toista maailmansotaa esitelty uusi Farmall- ja Deering-mallisto ei sekään tuottanut pettymystä. Sama perustekniikka riitti 50-luvun lopulle saakka, joissakin malleissa pidempäänkin.
Farmallit alkoivat 60-luvun lähestyessä olla pyöreine maskeineen ja konepelteineen vanhahtavan oloisia, tekniikkakin kaipasi uusimista. John Deere uhkasi IH:n ykkösasemaa Amerikan traktorimarkkinoilla, mikä myös pakotti uudistamaan mallistoa.
Modernisti muotoiltu viiden Farmallin sarja esiteltiin v. 1958. Sarjan pienimmässä 140-mallissa oli 25 hv, suurimmassa 6-sylinterisessä Farmall 560:ssä päälle 60 hv.
Ulkonäöltään uudet traktorit poikkesivat entisestä mallistosta, mutta tekniikka oli vanhaa tuttua. Suurimman mallin voimansiirto oli Torque-Amplifier-pikavaihdetta lukuun ottamatta lähes sama kuin vanhassa M-Farmallissa. Prototyyppien vähennyspyörästöissä havaittiin vakavia kestävyysongelmia, mutta sikariporras halusi säästää eikä kuunnellut suunnittelijoiden varoituksia. Kalliiksi tulleet takuukorjaukset ja myynnin romahtamisen myötä tapahtunut ykköspaikan menetys Deerelle rassasi firman taloutta pitkään.
Seuraavien isompien mallien suunnittelu otettiin jo tosissaan, Deere kun kiri etumatkaansa varsinkin uusien suurien traktoreidensa 4010:n ja 5010:n avulla. Vuonna 1963 esitellyt 6-sylinteriset Farmall 706 ja 806 täyttivät sitten vaativienkin asiakkaiden kaikki odotukset, mallit olivat kokonaan uusia ja loppuun asti mietittyjä.
Prototyyppejä testattiin yhteensä 75 000 tuntia ja lastentaudit saatiin eliminoitua. Insinöörien erityisen huomion kohteena oli voimansiirto, joka mitoitettiin kestämään huomattavia lisätehoja. 806:sta tuli myöhemmin suosittu vetokilpailutraktori, mikä osaltaan kertoo rakenteiden kestävyydestä.
Moottoreidenkin kanssa onnistuttiin, etenkin 806:n konetta kiiteltiin verrattoman sitkeäksi. Kolmesta erillisestä hydraulipumpusta saatiin paineet nostolaitteelle, ulkopuoliselle hydrauliikalle, ohjaukselle, vaihteistolle, voimanoton kytkimelle ja jarruille.
Ohjaamoergonomiakin ylitti reippaasti silloisen tason.
Pari vuotta myöhemmin 806:sta tehtiin turbolla vajaat 20 hv tehokkaampi, riskimpi malli nimettiin Farmall 1206:ksi. Malliston onnistuminen näkyi myös myynnissä: IH:lla oli jälleen vahvoja vastineita vihreälle kilpailijalle. Internationalin kaikkien aikojen parhaimpiin malleihin lukeutunut 806 oli tuotannossa v. 1967 saakka, jolloin sen korvasi voimakkaammalla moottorilla varustettu Farmall 856.
”Power voimaa”
Internationalin maahantuojana toiminut Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy toi 806-mallia tiettävästi kuuden traktorin erän, myös jokunen raskaiden maansiirtovaunujen vetoon tarkoitettu teollisuusmalli tuotiin. Jokaisesta tänne laivatusta traktorista oli olemassa varmat ennakkovaraukset. Otsikolla ”Power voimaa” julkaistuilla lehtimainoksilla ja näyttävillä työnäytöskiertueilla kalasteltiin lisätilauksia.
Traktoriin luvattiin toimittaa myös vertaisensa työkoneet, niitä kun ei mistä tahansa maatalouskaupasta löytynyt. Jokainen 806 varustettiin Klippan-turvakehikolla, vaikka kaatumisen kestävät suojat eivät vielä olleet pakollisia. Lisähintaan sai umpiohjaamon. Ison Farmallin ostamiseen kyenneet viljelijät olivat varmasti amerikkalaiskollegoidensa tapaan hankintaansa hyvin tyytyväisiä. Luultavasti jokainen tuolloin myyty traktori on vieläkin toimintakuntoinen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat


