Kuvien Valmet 1502 tuli uutena Toholammille Sykäräisen kylälle sikatilalle maanviljelystöihin. Traktorin nykyinen omistaja Jari Iso-Heiniemi muistaa nähneensä koneen siellä Toholammilla raivatessaan peltoa kyseisen talon lähellä.
Sieltä Valmet matkasi itärajalle seuraavalle omistajalleen. Jarin mukaan 1502 oli Ruokolahdella lavetin vetäjänä pari vuotta, mutta omistaja hermostui traktorin ominaisuuksiin tässä käytössä. Raskas lavetti kuormitti teliä sen verran, että traktori pyrki jatkamaan risteyksistä suoraan.
Katso Valmet 1502 -traktorin tekniset tiedot Konedatasta
Jarin kuuleman mukaan suoraankulkutaipumukset aiheuttivat aikanaan onnettomuuden, jossa olisi voinut käydä huonostikin. ”Nuoriso ajoi Valmetin katon kautta ympäri, kun painava lietevaunu puski traktorin veto-ojaan. Rytäkässä ei sattunut henkilövahinkoja, mutta Valmetista katkesi muun muassa etunapa”, hän muistelee.
Jarin ja Valmetin tiet kohtasivat myöhemmin, kun Jari ja Eero Tiala ostivat traktorin ja se matkasi takaisin Keski Pohjanmaalle Kannukseen. Samalta kylältä kotoisin oleva Eero ajoi jo Jarin isän yrityksen puskukoneita ja kuorma-autoa, joten Jarin kanssa yhteistä historiaa on pitkälti. Siksi miehet ostivat 1502:sen kimpassa parikymmentä vuotta sitten. Kun Eero jäi eläkkeelle, Jari lunasti loputkin itselleen
”Traktori hankittiin puhtaasti pellonraivausta ajatellen. Siellä teloilla varustettu teli tarjoaa kantavuutta ja pitoa. Ennen 1502:sta jyrsimen veturina oli Fiat 1300, mutta paripyörillä varustettuna se tempoili kannokossa minne sattuu, eikä tuo kestoltaankaan ainakaan yhtään Valmetia häävimpi ollut”, Jari kertoo.
Eero on raivannut Valmetin ja jyrsimen kanssa yli 1000 hehtaaria peltoa. ”Normaalina kesänä peltoa on raivattu noin 100 hehtaaria kesässä, tänä kesänä ehdittiin ajamaan vain 20 hehtaaria”, Jari kertoo. ”Arvelisin tämän olevan yksi harvoista, ellei peräti ainut edelleen aktiivisessa työkäytössä olevista alkuperäiskuntoisista 1502 Valmeteista”, Eero pohtii.
Jarin mukaan tämän parempaa traktoria tähän jyrsinhommaan on vaikea kuvitella. Kuusipyöräinen traktori kantaa hyvin, eikä tarvitse paripyöriä. Jari hankki kuluneiden telojen tilalle uudet, mutta uudet telat olivat niin pyöreäselkäiset, että pito oli huonompi kuin vanhoilla teloilla. ”Niinpä otin vanhoista telalapuista pätkät ja hitsasin ne uusien lappujen päihin. Pito parani ja telat levenivät samalla”, Jari kertoo.
”Paripyörillä kantojen ylitys ei ole läheskään niin sujuvaa kuin yksillä renkailla ajaessa, se nakkoo silloin keulaa. Peräpää kantaa hyvin telojen ansiosta. Teliä pystyy molemmilla puolilla säätämään hydraulisesti. Siitä saa apua, kun maasto hankaloituu raivaustyössä”, Jari kertoo.
"Metsäkoneen painamista uristakin päästään tarvittaessa yli. Joskus tämäkin kone on painunut niin, että sitä on tarvinnut kaivinkoneella vetää irti, mutta ei mitään pahempia uppoamisia ole tullut eteen. Traktorin etupää on kuitenkin yllättävän painava”, Jari toteaa.
Moottori pomminvarma 6,6-litrainen 611. Ainut vika on jonkun edellisen sepän imusarjaan tiputtama suuttimen paluulinjan banjopultti, joka halkaisi venttiilin. ”Syyllinen selvisi, kun kansi avattiin, mäntään oli meistaantunut pultin kannan kuva”, Eero kertoo.
”Kone on kylmällä hyvä lähtemään käyntiin. Sähköt ovat 12-volttiset, mutta starttimoottori 24-volttinen. Kun kaksi valtavaa 12 voltin akkua kytketään sarjaan, starttimoottori pyörittää moottoria melkein kuin smirgeliä”, Eero kehaisee.
Tämä yksilö on siitä harvinainen, että se on varustettu ylentävällä Hi-Trac-pikavaihteella. Yleensä pikavaihde oli alentava. Pikavaihteen ansiosta traktori huokaisee maantiellä helposti kuuttakymppiä”, Eero selvittää.
Vaihteistoon ei ole tarvinnut tehdä mitään remonttia, sen sijaan perä on pitänyt avata ainakin kolmesti. Neliveto oli alun perin toteutettu siten, että voima etupäälle otetaan perän isolta lautaspyörältä pienellä lautaspyörällä. Lautaspyörän laakerit ovat muutenkin kovilla. Lautaspyöräremonttia on tehty vuosien saatossa ainakin kolme kertaa, Jari muistelee. "Se on aika iso homma käyttää osat pois remonttia tehdessä. Saa monta päivää ruuvata. Koppikin täytyy kallistaa eteenpäin silloin, mutta aina se on kuntoon tullut", Jari kertoo.
Ongelmien vuoksi Jari ja Eero muuttivat nelivedon rakennetta siten, että voima etuakselille otettiin ajovoimanotolta uutta reittiä. Eero rakensi vaihteiston, joka saa voitelunsa ylentävältä Hitrac-pikavaihteelta.
Kuvien ottohetkellä etuveto ei ollut käytössä, sillä voimansiirtoakselissa oli pientä korjaustarvetta. Etuveto ei ole Jarin mukaan välttämättömyys, sillä teloilla varustettu teli vetää joka tapauksessa riittävästi. Etuveto sen sijaan helpottaa kääntymistä.
Traktori kääntyy muutenkin paremmin peruuttamalla. ”Telojen ja renkaiden eroista kertoo jo se, että nelivetoa käyttäessä etupyörät kuopivat jo tyhjää, kun teloissa alkaa vasta olemaan veto päällä”, Jari kertoo. Lisäksi etuvetoa käyttäessä traktorin etupää kaivautuu helpommin upoksiin pehmeissä paikoissa.
Keulalle on rakennettu kevyt puskuri, sillä pienempiä männiköitä ei välttämättä ole kaadettu ollenkaan, vaan ne jyrsitään puineen päivineen peltoon. Lisäksi etuakselin eteen on rakennettu suojausta ohjaussylintereille.
”Suojauksista huolimatta etenkin suomailla uppotukkeja ja risuja siunaantuu aina jostain sen verran, että sivupellit ovat mutkalla”, Jari päivittelee. ”Eerolla tuli aikanaan tuosta pienemmästä takalasista pölli sisälle”, hän jatkaa. ”Niin tuli, ja tähän tökkäsi”, Eero jatkaa ja osoittaa korvanlehteään.
Käyttötuntimäärästä kysyttäessä molempien vastaus on sama: ei aavistustakaan. Miehet kuitenkin arvelevat, että tunteja on takana paljon.
Omapainoa traktorilla on 7640 kg, mutta pohjapanssareineen, teloineen ja muine varusteineen painoa kertyy varmasti kymppitonnin verran, Eero arvioi. Lisäksi jyrsin painaa siinä kuutisen tonnia. Jyrsimen veto on muutenkin rajua hommaa traktorille, sillä jyrsimen rumpu pyörii ajosuuntaa vastaan, minä vuoksi jyrsin pyrkii irtaantumaan traktorista etenkin kantoihin ja muihin kovempiin kohteisiin osuessaan, Jari kertoo.
Tätä ongelmaa on kompensoitu omalla kehitystyöllä. Jari ja Eero ovat rakentaneet jyrsimen vetopuomiin vaimentimen, joka vähentää molempien koneiden runkoihin kohdistuvia repiviä iskuja. Vetopuomiin on myös rakennettu 80 sentin iskulla varustettu sylinteri, jolla yhdistelmä on pelastettu monesta jumista.
”Sitä olemme ihmetelleet, miksi telit piti ottaa Jehu-metsäkoneesta, eikä suuremmasta K-sarjan metsäkoneesta. Jehussa käytetään 22,5 tuuman vanteita, kun K-sarjan teleihin olisi sopinut 24 tuuman vanteet”, Eero kertoo. Maavara loppuu Jarin mukaan helposti peltoa jyrsiessä erityisesti etuakselin alta.
”En usko, että vieläkään missään tämän kokoluokan traktorissa on nähty ohjaamoa, josta olisi yhtä hyvä näkyvyys”, Eero kertoo. Ikkunat ovat suuret ja alkavat alhaalta, näkyvyys traktorin ympärille on erinomainen. Ulospäin kallistetut ikkunat pysyvät hyvin puhtaina ja kuivina. ”Kun sadepäivänä kaikkien muiden tontilla olevien traktoreiden ja koneiden lasit ovat huurussa, 1502:sen lasit ovat kuivat ja kirkkaat. Myös kesähelteillä auringon paistaessa korkealta leveä katto varjostaa ja viilentää ohjaamoa”, Jari jatkaa.
Korjaukset Jari on tehnyt traktoriin itse. ”Vaihdelaatikon purkamisessa on hirveä homma. Onneksi pajan varustukseen kuuluu 3,2 tonnia nostava nosturi, jonka sain aikanaan sopivasti Rautpohjan tehtaalta. Nosturin jalan valua tehdessä upotimme rautatarpeiksi isäukon vanhan Allis-Chalmersin puskukoneen rungon, puskulevyn aisoista tehtiin vielä käpälät, joten eiköhän koko halli kaadu mukana, jos nosturi joskus kellistyy”, Jari kertoo. ”Nosturin avulla olemme voineet nostaa 1502:sen telit teloineen sivuille kokonaisina, mikä nopeuttaa remonttia huomattavasti”, Jari kertoo.
”Valmetilla aikanaan työskennelleet ovat kertoneet meillekin, että traktori oli ainakin 10 vuotta aikaansa edellä”, Jari ja Eero kertovat. "Korkea hinta ja traktorin koko mahtoivat olla tekijöinä, että näitä ei uutena niin paljon myyty", Jari tuumailee konetta katsellessaan.
Suurimmaksi ongelmaksi tehdaskin tunnusti traktorin kokoluokkaan nähden aivan liian pienet renkaat. 1970-luvulla ongelmana oli lisäksi se, ettei traktorikuvioisia maatalousrenkaita ollut edes saatavilla, mikä rajoitti vetovoimaa maatalouskäytössä.
Ongelmaa koitettiin paikata paripyörillä, mutta pienestä vierintäkehästä johtuen paripyörillä menetettiin pitoon tarvittava pintapaine, eikä ongelma oikeastaan poistunut. ”Maatalouskäytön lisäksi traktoria oli suunniteltu käsittääksemme myös teollisuus- ja metsäkäyttöön.”
”Hydrauliikkapumppu vaihdettiin jossain vaiheessa tehokkaampaan tuplapumppuun, jotta jyrsin saatiin nostettua nopeammin. Hydrauliikassa on kaksi öljysäiliötä, toinen keulalla ja toinen rungossa. Runkotankista luovuttiin jossain vaiheessa ongelmien takia, kun öljyt törähtivät huohottimista joka puolelle”, Eero kertoo.
”Jarrut seisontajarrua myöten toimivat paineilmalla. Järjestelmä on osoittautunut äärimmäisen luotettavaksi. En muista paineilmajärjestelmässä olleen ainuttakaan vikaan viimeisin 20 vuoden aikana”, Eero pähkäilee.
Omalla moottorillaan varustettu raivausjyrsin on valmistettu aikanaan ammattipajalla. ”Eeron kanssa kone on kyllä oikeastaan piirretty tuossa pajan kahvipöydässä uusiksi ja kaikki paria runkopalkin pätkää lukuun ottamatta on rakennettukin uusiksi. Jäljellä olevat alkuperäiset palkitkin pitäisi oikeastaan vaihtaa järeämpään”, Jari kertoo.
Jari korjaa jyrsimen rummussa olevia teriä kovametallilisäaineella hitsaamalla. Aikanaan, kun Jari korjasi ja kehitti rumpua parempaan suuntaan, hitsauslankaa kului urakassa noin 60−70 kiloa.
Jyrsimessä käytettiin alun perin 110-Scanian moottoria ja vaihdelaatikkoa. Voimansiirto oli kuitenkin niin lujilla, että parin–kolmen kuukauden väliin joutui tekemään aina jotain remonttia vaihdelaatikkoon. Remontinkorjuu loppui vasta, kun vaihteistoksi vaihdettiin kolmiakselisesta kuorma-autosta Fuller, joka onkin kestänyt ainakin kymmenen vuotta käyttöä ilman korjaustarpeita. Sittemmin moottorikin on vaihdettu 111-Scaniasta”, Eero kertoo.
”Työmaalla 1502:sen kanssa tarvitsee tai saa olla harvoin rauhassa, kyselijöitä sekä kuvan ja videon ottajia riittää. Tälläkin hetkellä Youtubessa taitaa olla tästä traktorista ainakin kaksi videota”, Jari naureskelee.
Jari käynnistää traktorin. Sen jälkeen jyrsimen Scania-moottori käynnistyy, rumpu alkaa pyöriä. "Antaa Valmetin vähän aikaa käydä, niin se nostaa paineet jarruihin", Jari sanoo. Yhdistelmän lämmettyä on aika siirtyä koskemattomaan pusikkoon.
Jyrsin lasketaan alas ja nostetaan työkierroksia tyhjäkäynniltä ylöspäin. Kevyen näköisesti Valmet työntää tieltään puut niiden painuessa keulan alle. Jyrsin käsittelee tehokkaasti kaiken eteen tulevan – uutta peltoa syntyy hyvällä vauhdilla. Jyrsimen jälkeen maaperä on kuohkeaa ja puuaines on jauhautunut sekaan.
Jari kertoo, että jyrsii pellon ensin yhden kerran. Tuore puu tahtoo välillä tulla rummun läpi, eikä silloin silppuunnu hyvin. Kun puuaines saa olla raiviolla talven yli, niin sen jälkeen se murskaantuu hyvin toisella ajokerralla.
Teksti: Heikki Haapakoski, Tapio Vesterinen, kuvat: Heikki Haapakoski, Marcus Pasveer
