Valmet 1203-4 tarjosi urakoitsijoille äänekästä sitkeyttä – malli oli ainoa paineaaltoahtimella varustettu traktori

Kuva: Kimmo Kotta

Helppoon tehojen nostoon ei vielä 1960-luvun alussa ollut monia vaihtoehtoja. Kierroslukua kasvattamalla saatiin jokunen lisähevosvoima, mutta kun tasapainotuslaitteistot olivat vielä harvinaisia, tuli yläraja nopeasti vastaan. Iskutilavuutta saatiin helposti lisää porausta laajentamalla, mutta vaarana oli sylinteriseinämien liiallinen ohentuminen. Moottorin vaihtaminen isommaksi 6-sylinteriseksi oli varma ratkaisu, mutta se vaati lähes aina hintavia muutoksia rakenteisiin.

Vuosikymmenen lopulla hitaasti yleistynyt pakokaasuahdin, eli turbo, lisäsi tehoa noin 25 %, mutta siitä saatiin täysi hyöty vain korkeilla kierroksilla. Meno alkoi hyytyä viimeistään 1 600 rpm paikkeilla. Useimmat vapaasti hengittävät moottorit alkoivat antautua vasta 1 300 kierroksella, ronskimmat traktorit tarvitsivat pienempää vaihdetta vasta 1 000 kierroksella. Nuoremmilla kuljettajilla oli sen verran raskas kaasujalka, että he saivat turbosta täyden hyödyn, mutta reilulla tyhjäkäynnillä körötelleiden ikämieskuskien turbotraktorit olivat vain polttoainerosvoja ilman lisätehoa. Valmet sovelsi 1980-luvun alussa suurimpaan 4-pyöräiseen malliinsa uudenlaista ahtamistekniikkaa, jolla saatiin kaivattua sitkeyttä, mutta menetelmä jäi lyhytikäiseksi.

Ensimmäinen varma tieto Volvo-BM:n ja Valmetin tulevista yhteishankkeista julkaistiin marraskuussa 1978, suunnittelutiimi aloitti työnsä jo seuraavan vuoden tammikuussa. Koska alusta loppuun uusien Volvo BM Valmet -traktoreiden sarjatuotantovaihe oli vuosien päässä, päätettiin kummankin valmistajan silloisiin mallistoihin tehdä muutamia parannuksia. Volvo teki vähäisiä muutoksia pienempiin IH-pohjaisiin malleihin sekä isoihin 6-sylinterisiin, mutta ruotsalaisten kansallistraktoriksi noussut Volvo-BM T650 sekä sen turboversio T700 pysyivät entisellään.

Kaikki Valmetit saivat keväällä -79 pintaansa kirkkaammat värit ja isot yhtenäiset takalasit. 4-sylinterisiin malleihin tuli pitkäiskuisemmat märkäputkimoottorit. Tyyppinumerointi säilytettiin entisellään, paitsi 702 S:n kohdalla, joka oli jatkossa Valmet 903. Kolmonen kertoi, että vaihteistossa oli mekaaninen puolittaja, eli Hi-Trac, joka alensi nopeuksia noin 30 %, sekä nostolaitteen pikakytkentäkourat. Muihin 4-sylinterisiin mainitut lisukkeet sai valinnaisvarusteina, 903:ssa ne olivat vakiona.

Reilun vuoden kuluttua esiteltiin kolme uutta mallia, joiden enimmät uudistukset oli tehty moottoreihin. 3-sylinterisen Valmet 602:n sai jatkossa myös turboversiona, hieman myöhemmin myös 4-vetona. Valmet 702:n tilalle tuli lievästi ahdettu 802. Valmet 1102:n turbo vaihdettiin sveitsiläisen Brown, Boveri & Cie -yhtymän kehittämään paineaaltoahtimeen, jolla moottorin sitkeys saatiin vapaasti hengittävien tasolle ilman turboille tyypillistä parin sekunnin viivettä. Uudistuksen myötä malliksi vaihtui 1203, jossa oli edellä mainitut varusteet.

Katso Valmet 1203 -traktorin tekniset tiedot Konedatasta

Hihnavetoisessa Comprex-ahtimessakin pakokaasuilla oli roolinsa. Siinä oli moottoriin verrattuna nelinkertaisella nopeudella pyörivä roottorisiivikko, josta oli yhteys imu- ja pakosarjaan. Imuilma pakotettiin roottorikammion päädyssä olevien, säännölliseen tahtiin avautuvien aukkojen läpi sylinteriin pakokaasujen tuottamalla paineiskulla. Aukkojen sulkeuduttua ja roottorin jatkaessa kierrostaan pakokaasut siirtyivät poistoputkeen ja prosessi toistui täydellä kaasulla noin 9 000 kertaa minuutissa. Siivikolla ei turbojen tapaan kehitetty ahtopainetta, vaan sitä käytettiin imuilman ohjaamiseen ja ajoittamiseen.

Superahtimeksikin kutsuttu Comprex-ahdin varusteineen oli sen verran kookas, että moottorin päällä aiemmin ollut lisäpolttoainesäiliö piti siirtää traktorin nokalle. Pidennetyn konepellin lisäksi muut muutostarpeet olivat vähäisiä.

Aiemman 1102/3-mallin reiluin momentti 370 Nm saatiin irtoamaan 1 500 kierroksella, 1203:n paras lukema oli 424 Nm / 1 350 rpm, eli kaivattua sitkeyttä saatiin rutkasti lisää. Voiman ohella paineaaltoahdin tuotti myös meteliä. Sen pahaääninen vinkuna kuului kilometrien päähän, mistä saattoi aiheutua valituksia, jos isolla Valmetilla tehtiin taajamien aamuöisiä lumitöitä. Jos äänen mahtia verrattaisiin soittimiin, niin tavallinen turbo olisi nokkahuilu ja Comprex-ahdin trumpetti, ellei peräti pasuuna. Muutamat autovalmistajatkin hyödynsivät paineaaltoahtimen ominaisuuksia, mutta traktoritehtaista tiettävästi vain Valmet.

Ahtimen vaihdos ja siihen liittyneet muutokset nostivat hintaa noin 7 prosentin verran. Saman tehoisiin läntisiin kilpailijoihin verrattuna 1203 oli reilusti kalliimpi. Enimmät asiakkaat löytyivät puutavara-ajureista sekä kalkitus- ja turveurakoitsijoista, joita varten oli tarjolla suovarustus, johon sisältyi muutamien vahvistuksien lisäksi muun muassa tehokkaampi jäähdytin, kattotuuletin ja paineilmalaitteet. Valmetin markkinointi oli vuoden 1981 alusta lähtien siirtynyt Hankkijalle.

Volvo BM Valmetien sarjatuotanto päästiin aloittamaan vuoden -82 lopulla, mutta kun uudessa mallistossa ei ollut 1203:n tehoista traktoria, jatkettiin sen valmistusta vielä usean kuukauden ajan. Varastoon tehtyjä koneita kaupiteltiin urakoitsijoille ja muille isomman traktorin tarvitsijoille vuoden -84 kevättalvelle asti, jolloin alkoi suunnilleen saman tehoisen, mutta huomattavasti nykyaikaisemman 6-sylinterisen Volvo BM Valmet 905:n tuotanto.