Volvo BM T-650 -traktori oli teholuokkansa painavin malli – malli oli siihenastisista traktoreista ylivoimaisesti ergonomisin

Volvo BM T-650 -traktoria valmistettiin vuosina 1970–82 Eskilstunassa, Ruotsissa. Yhteensä traktori on valmistettu maatalousmalleina 26 120 kappaletta sekä erikoiskoneiden alustoina 3 582 kappaletta. Kuva: Kimmo Kotta

Keskikokoisuuteen riitti 40 hv:n teho ja vajaan kahden tonnin paino. Siitä isommat olivat sitten suuria traktoreita, joiden tehot ja ominaisuudet riittivät hyvinkin laajojen viljelysten ja vaativien urakoiden hoitoon.

Harppaus uusiin kokoluokkiin otettiin vuosikymmenen lopulla. Maaginen sadan hevosvoiman raja ylitettiin vielä harvoin, mutta 80 hevosvoimalle alkoi olla jo kysyntää. Yhä useampi urakoitsija tai hiemankaan kookkaamman tilan isäntä päätyi ostamaan MF 175:n, Ford 5000:n, Valmet 700:n tai muun vastaavan kokoisen traktorin.

BM-Volvo sai 60-luvun lopulla valmiiksi suurtraktorisarjansa, jonka jälkeen tuli vuoroon 80 hv:n kokoluokka. Arvostetun Boxer-Volvon seuraaja oli valmis tiukoille traktorimarkkinoille vuonna 1970.

Ruotsin kansallistraktori Boxer-Volvoa uudistettiin vuonna 1967, mutta edeltäjästään uusi T600 erosi vain ulkonäkönsä puolesta. Kulmikkaammalla konepellillä ja uudella maskilla traktorista saatiin saman näköinen kuin uudesta kuusisylinterisestä isoveljestään. Tekniikka oli edelleen vanhaa tuttua Boxeria. Itse traktorissa ei ollut mitään varsinaista vikaa, mutta sen rakenteet olivat 50-luvulta, eivätkä enää vertailukelpoisia moneenkaan kilpailevaan merkkiin.

Vuonna 1970 esitelty BM-Volvo T-650 oli sitten käytännössä kokonaan uusi traktori. Yhteistä edeltäjän kanssa oli vain merkki, muodot ja väri. Moottori oli nyt nelisylinterinen ja 4,2-litrainen. Vaihteistossa oli kahdeksan eteen ja kaksi taakse. Alussa vakiovarusteisiin kuului hydraulinen Trac-Troll-pikavaihde, mutta sittemmin siitä tuli lisävaruste. Volvoja käytettiin runsaasti puutavaran ajoon, joten ajovoimanotto kuului asiaan, samoin lisävarusteina saatavat paineilmalaitteet. Rumpujarrut vaihtuivat kuiviin levyihin ja voimanotolla oli oma erillinen monilevykytkin. Hydrauliikkakin oli pantu uusiksi. TerraTroll-painonsiirtojärjestelmää ohjattiin vetovarsitunnustelulla, olihan T650 jo sikäli iso traktori, että sillä vedettiin myös hinattavia työkoneita.

Parasta uudessa Volvossa oli sen ohjaamo. Ruotsissa oli kaikki uudet traktorit varustettu turvaohjaamoilla tai ainakin kehikoilla jo vuodesta 1959 lähtien, joten nyt oli aika muuttaa kuljettajan olosuhteet siedettäviksi. Volvo oli siihen saakka käyttänyt Fernmon ja Haran ohjaamoja, mutta nyt ne tehtiin kokonaan itse.

Hallussa oli valtava tietotaito autokorien tekemisestä ja samoja oppeja alettiin soveltaa traktoripuolelle. Niinpä ohjaamot tehtiin muotoonpuristetuista teräslevyistä Hallsbergin puimuritehtaalla. Hytti hallintalaitteineen oli oma kokonaisuutensa ja eristetty kumityynyillä traktorin rungosta. Äänieristys oli aikansa huippua, ja lämmityslaite kuului vakiovarusteisiin.

Ohjaus oli kokonaan hydrostaattinen, ohjauspyörän asentoakin pystyi säätämään mieleisekseen. Lattia oli muuten tasainen, mutta vanhoista ajoista muistutti sen keskellä oleva vaihdekepakko. Kaikkiaan T650 oli siihenastisista traktoreista ylivoimaisesti ergonomisin. ”Huomispäivän traktori jo tänään” ei ollut lainkaan liioiteltu mainoslause.

Nuukailematon raudan käyttö traktorin rakenteissa oli kestävyyden kannalta hyvästä, mutta se teki traktorista teholuokkansa painavimman. BM-Volvo T650 oli hyvinkin tonnin verran raskaampi kuin vastaavan tehoiset kilpailijat. Asiakkaiden valintakriteereihin se ei kuitenkaan vaikuttanut, Volvot olivat aina olleet pienimpiä malleja lukuun ottamatta melko tuhteja traktoreita.

Uusi Volvo teki Ruotsissa hyvin kauppansa; se kun oli selvä valinta monelle Boxit-kuskille. Euroopan vientiäkin syntyi, Keski-Euroopassa traktoria ostettiin runsaasti armeijoiden käyttöön. 70-luvun lopulla Volvo päätti luopua traktoreiden teosta ja siirtää tuotannon vähitellen Valmetin vastuulle. Ruotsalaiset viljelijät olivat nyreissään. Viimeisen T650:n valmistumisesta uutisoitiin kuin jonkun merkkihenkilön kuolemasta, vaikka tuossa vaiheessa se oli jo melko vanhanaikainen traktori.

Volvon myynti Suomessa oli aina ollut vähäistä eikä T650:n 20–30 prosenttia läntisiä kilpailijoitaan korkeampi hinta tilannetta ainakaan korjannut. Huippukalliilla traktoriuutuudella oli kuitenkin oma asiakaskuntansa, joka oli valmis maksamaan traktoristaan reilusti enemmän.

Varsinkin Boxerin monista hyvistä ominaisuuksista ja erinomaisesta kestävyydestä kokemuksia keränneet viljelijät ja urakoitsijat pitivät uutta Volvo-mallia tismalleen oikeana valintana, joka olisi taatusti hintansa väärti. Näitä vannoutuneita Volvo-miehiä oli eniten ruotsinkielisten viljelijöiden keskuudessa, mutta kyllä sisämaassakin T650-Volvoja harvakseltaan nähtiin, yleisimmin tukkikärryn edessä. Tuhansiin kappaleisiin niiden yhteismäärä ei kuitenkaan 12-vuotisen myyntihistorian aikana noussut.

Kuva: Koneviestin toimitus

Avaa artikkelin PDF