BM-Volvo 350 Boxer sai Ruotsissa ja tietyissä vientimaissa suuren suosion – suomalaisille traktori oli kuitenkin liian kallis hankinta

BM-Volvo 350 Boxer -traktoria valmistettiin vuosina 1959-60 Eskillstunassa, Ruotsissa. Kuva: Kimmo Kotta

60-luvulta lähtien traktorit ovat ainakin suunnilleen vastanneet mainosten luomia ennakko-odotuksia, mutta traktorihistoriamme alkuvuosina erot mainonnan ja totuuden välillä olivat suurempia.

20-luvulla tyytyväisin oli luultavasti International Deeringin omistaja, 30-luvun lopulla Oliverin ostaja mahtoi saada eniten vastinetta sijoitukselleen. 50-luvun alku oli hyvin merkkikirjavaa. Asiakkaan piti valita n. 30 merkistä, joista kymmenkunta oli täysiä "susia", saman verran hyvinkin käyttökelpoisia ja loput siltä väliltä. Vuosikymmenen lopulla huonot olivat karsiutuneet ja hyvät tulleet vieläkin paremmiksi, tuon ajan ehdotonta traktoriparhaimmistoa edusti BM-Volvo 350 Boxer.

Eskilstunalainen Bolinder-Munktell ja göteborgilainen Volvo fuusioituivat vuonna 1950, traktorituotantoa keskitettiin yhdistymisen jälkeen Eskilstunaan. Entiset merkit säilyivät aina 50-luvun loppuun saakka. Volvot olivat punaisia ja varustettu kaasutinmoottoreilla, Bolinder-Munktell´it taas vihreitä dieseltraktoreita. Mainittuja eroja lukuun ottamatta molemmat olivat muuten identtisiä. Vuonna -52 esitelty BM 35/36 oli maailman ensimmäinen 3-sylinterinen suoraruiskutusdiesel ja erinomaisten ominaisuuksiensa takia huomattavan suosittu ruotsalaisviljelijöiden keskuudessa. Ruotsissa myytiin silloin ja vielä pitkälti 60-luvun puolellakin enimmäkseen hinattavia puimureita, mutta sen ajan parhaatkin traktorit sopivat huonosti VOA-käyttöisten puimureiden vetämiseen. Niinpä eskilstunalaisinsinöörit aloittivat mm. puimurikäyttöön paremmin soveltuvan mallin suunnittelun 50-luvun puolivälissä.

Uusi BM-Volvo 350 Boxer oli valmis esittelyyn keväällä -59, sarjatuotanto alkoi 12. toukokuuta. Nyt oli tarjolla yhtenäinen mallisto: Terrier (Krabat), Boxer ja Bison, myöhemmin myös Buster. Kaikki traktorit olivat pienintä lukuun ottamatta dieseleitä ja väriltään punaisia.

Suurempaan julkisuuteen Volvo-uutuus pääsi Elmia-näyttelyssä, joka vielä silloin järjestettiin nimellä RiLa (Riks Lantbruks). Näytillä oli 4-vetoversiokin, mutta näitä Chevrolet-etuakselilla varustettuja Boxereita tehtiin vain 2 kappaletta. Varusteidensa ja rakenteensa puolesta Boxer soveltui puimurikäytön lisäksi kaikkeen muuhunkin mahdolliseen; traktorissa oli 10 vaihdetta, kokonaan riippumaton VOA omalla kytkimellä, ajovoimanotto, monipuolinen hydrauliikka, suuri maavara ym.

Boxer sai Ruotsissa ja tietyissä vientimaissa suuren suosion, eikä valmistuskapasiteetti vastannut kysyntää mallin koko 8-vuotisen historian aikana. BM 350 Boxer oli passeli maataloustraktori, mutta sitä käytettiin myös monen erikoiskoneen alustana. Tunnetuimpia sovellutuksia olivat mm. BM-Volvo LM218-kuormaaja, BM-Vaggeryd GM611-kaivuri ja BM-Volvo DR631-dumpperi. Vankkarakenteinen ja korkeamaavarainen Boxer sopi hyvin metsätöihin, perusmalliin sai ÖSA:n kehittämän metsävarustuksen puoliteloineen ja vaijerikuormaimineen, suurempiin urakoihin oli tarjolla niin ikään ÖSA:n kanssa toteutettu runko-ohjattu SM665 Timmer-Kalle -kuormatraktori ja ¾-teloilla varustettu SM 661 Iso-Nalle -kuormakone, jota myös ohjattiin hydraulisella runkonivelellä.

Vuoteen -67 mennessä Boxeria tehtiin kaikkiaan vajaat 40 000 kappaletta, joista normaalina maatalous- ja teollisuusversiona 28 039 kpl, eli enemmän kuin mitään muuta BM-Volvo-mallia. Boxer korvattiin BM-Volvo T-600 -traktorilla, jossa uutta olivat uudenmalliset pellit, Simms-ruiskutuspumppu ja kierrosluvun nostolla saatu muutaman hevosvoiman lisäteho.

Vuosina 45–57 meille tuotiin vajaat 1200 ruotsalaista traktoria, mikä on pieni lukema brittimerkkeihin verrattuna. Yksistään Fordson Majoria tuotiin monena vuotena suurempia määriä. Vähäisemmän suosion syynä ei ollut soveltumattomuus meikäläisiin oloihin eikä kuljetusvaikeudet, Munktell´it ja Volvot olisivat toimineet meillä jopa paremmin kuin useat englantilaistraktorit ja rahti Eskilstunasta tai Göteborgista olisi ollut vaivattomampaa kuin vaikka Englannin Dagenhamista tai Coventrysta. Ruotsin traktorit olivat kalliita, syystä että tehtaiden tuotantosarjat olivat pieniä ja kruunun kurssi huomattavasti epäedullisempi kuin punnan.

Laadusta ja tekniikasta tinkimättä tehty Boxer ei korjannut yhtään vallinnutta tilannetta, se oli kokoluokassaan 25–30% vastaavia kilpailijoitaan kalliimpi, jos kohta sen varustelukin oli runsaampaa. Vauraimpien traktorimiesten omistukseen siirtyneitä Boxereita tuotiin meille muutama sata kappaletta, huomattavasti yleisempi mahtoi olla sen pohjalta tehty yleiskuormaaja, LM 218 on vieläkin tavallinen näky monen sahan pihapiirissä.

Avaa artikkelin PDF