Nuffield 460 oli tehokkain Englannissa valmistettu pyörätraktori ‒ Suomi oli Nuffieldin suurimpia asiakkaita 60-luvulla

Nuffield 460 -traktoria valmistettiin vuosina 1961-64, Cowleyssa ja Bathgatessa, Englannissa. Kuva: Kimmo Kotta

Vuonna 1892 alkanut toiminta laajeni moottoripyöriin ja autoihin: ensimmäinen Morris-henkilöauto tehtiin v. 1912. Vuoden kuluttua Morris Motors Ltd aloitti autotuotannon ja ensimmäinen Morris Oxford valmistui.

Maailmansota haittasi toimintaa, mutta 20-luvun koitettua päästiin jo tehtailun makuun: vuonna 1925 oli valmiina 56 000 Morrista. Parhaimmillaan joka toinen Brittein saarilla myyty auto oli Morris-merkkinen.

Vuosikymmenen lopulla William Morris oli kuolla umpisuolileikkaukseen, minkä jälkeen alkoi koko elämän kestänyt lääke- ja muunkin tieteen tukeminen. Ensimmäisenä "hyvänä työnä" paikallinen sairaala sai 100 000 puntaa.

Morrisin saavutukset teollisuuden ja hyväntekeväisyyden parissa huomioitiin myöntämällä hänelle varakreivin arvonimi vuonna 1938; tästä lähtien William Morrisia kutsuttiin kotikylänsä mukaan nimellä Lord Nuffield.

Morris kuoli vuonna 1963. Eläessään hän lahjoitti eri tahoille yli 30 miljoonaa puntaa (arvo nyt noin 20-kertainen), eli koko omaisuutensa.

Morris Motorsiin fuusioitui useita firmoja, konsernin yleisnimi oli Nuffield Organisation. Traktoreiden ja raskaamman kaluston kanssa oli oltu tekemisissä useaan otteeseen: 20-luvulla Roadless-yhtymän kanssa telakoneiden teossa, 30-luvulla oli suunnitelmia Harry Fergusonin kanssa, mutta tuloksetta, toisen maailmansodan aikaan Morris Motors teki panssarivaunuja.

Maaliskuussa 1946 yhtymän varajohtaja Sir Miles Thomas kertoi uudesta traktorista, joka tulisi olemaan 30 prosenttia tehokkaampi ja järeämpi kuin kilpailijat. Suunnittelusta vastasivat Claude Culpin, sekä panssarivaunuista tunnettu H.E.Merrit.

Ensimmäiset prototyypit pääsivät käytännön testeihin jo saman vuoden aikana. Rakenteeltaan uusi kone muistutti samaan aikaan suunnittelun alla ollutta David Brown 50D -traktoria, mihin saattoi olla syynä Merrit, joka siirtyi David Brownilta Nuffieldille kesken tuon mallin kehittelyn.

Traktori oli valmis jo vuoden -47 aikana, mutta materiaalipula siirsi valmistuksen aloitusta. Lopulta hallitus lupasi raaka-aineet, mikäli ensimmäisen vuoden tuotanto jäisi kotimarkkinoille. Smithfield Show-näyttelyssä 1948 esitelty Nuffield Universal oli varustettu alkujaan armeijan käyttöön suunnitellulla, nelisylinterisellä Morris ETA-kaasutinmoottorilla, viisivaihteisella laatikolla, kirkkaalla "unikon oranssi"-värillä ja lupausten mukaisesti ennen näkemättömän järeällä rakenteella.

Asiakas sai valita kolme- tai neljäpyöräisen M3- tai M4-mallin väliltä, lisähintaan sai hydraulisen nostolaitteen, hihnapyörän tai sähkövalot. Pari vuotta myöhemmin tuli saataville Perkins P4 -dieselmoottorilla varustettu DM4-malli, joka oli neljänneksen kalliimpi, mutta huomattavasti varmakäyntisempi.

Vuonna 1952 muodostettiin Morrisin ja Austinin fuusion yhteydessä British Motor Corporation ja kaksi vuotta myöhemmin Nuffield-traktorit varustettiin omilla, suoraruiskutteisilla BMCdieselmoottoreilla. Myös hydrauliikkaa petrattiin tehokkaammaksi.

1957 tuli saataville kolmesylinterinen, pienemmillä pyörillä varustettu Nuffield Universal Three; DM4 sai uuden nimen Universal Four. Marraskuussa 1961 esiteltiin 342- ja 460-mallit, joista suurempi, 60-hevosvoimainen Nuffield oli siihen aikaan tehokkain Englannissa valmistettu pyörätraktori.

Seuraava mallimuutos tuli kolme vuotta myöhemmin 10/42- ja 10/60-mallien myötä. Uutta olivat kertojalla varustetut kymmenpykäläiset vaihteistot ja levyjarrut. Samoihin aikoihin esiteltiin myös pieni BMC-Mini, jolle arveltiin löytyvän markkinoita kehitysmaista.

Kokonaan uudestaan muotoiltu mallisto tuotiin markkinoille vuonna -67, mutta myynnissä se ennätti olla vain parisen vuotta, jonka jälkeen oranssit Nuffieldit siirtyivät historiaan ja tilalle tulivat siniset Leylandit.

Kerrotaan, että Keskolla oli vaikeuksia saada Nuffieldille tuontilisenssiä, koska asiantuntijoiden mielestä Suomessa ei koskaan tarvittaisi niin suurta traktoria.

Jo vain tarvittiin. Hyvin varusteltu, isomaavarainen Nuffield oli suosittu laite metsätöissä ja myöhemmin kaiketi traktorikaivureiden yleisin peruskone. Suuremmanpuoleiset maatilatkin tekivät traktorivalintansa lähinnä Fordson Majorin ja Nuffieldin väliltä.

Petrolikäyttöisiä malleja ei tuotu kuin kymmenisen kappaletta, eikä Perkins-dieseleitäkään kuin ehkä parisen sataa, mutta uuden BMC-dieselin myötä Keskon traktorikauppa oli lähinnä jakelua, jota kesti aina 60-luvun lopulle saakka.

Nuffieldin omistajat olivat "tositraktorimiehiä", mitä mielikuvaa vahvistivat mainoslauseet: "Keli kuin keli, Nuffield on peli", "Kestävä voimanpesä" tai "Hyvin menee kun on Nuffield".

Monet pikkupajat ja suuremmatkin yritykset saivat toimeentulonsa tekemällä Nuffieldiin lisävarusteita, kuten puoliteloja, ohjaamoita, levikepyöriä jne. Legendaarisin kotimainen tarvike mahtoi olla "Kylmäkoskelainen", eli kertojavaihde, jolla kasvatettiin traktorin nopeutta välityssuhteesta riippuen 50–100 prosenttia.

Suomi oli Nuffieldin suurimpia asiakkaita 60-luvulla, mutta viimeisimmän mallimuutoksen myötä kysyntä laantui ja suorastaan romahti nimi- ja värivaihdoksen aikaan, vaikka Leyland olikin sisuksiltaan sama traktori

Kuva: Koneviesti toimitus

Joko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä. Tilaa uutiskirje