Deutz D4006 -traktori oli aikansa suosituin malli – merkki oli Länsi-Saksan kärkipaikalla lähes 16 vuotta

Deutz D4006 -traktoria valmistettiin vuosina 1968–81 Köln, Länsi-Saksa. Kuva: Kimmo Kotta

Vuonna 1955 Länsi-Saksassa myytiin ennätykselliset 99 341 traktoria, joista lähes kaikki olivat kotimaisia. Markkinajohtaja 1950-luvun alusta lähtien oli Deutz, jonka ensimmäinen ilmajäähdytteinen F1L 514 oli myydyin malli viitenä peräkkäisenä vuotena. Hanomag oli ykkönen vuosina 1954 ja -55, mutta sen jälkeen Deutz oli kärjessä vuoteen 1971. Noihin aikoihin asti kysytyimpiä olivat alle 40 hv:n traktorit, mutta toki isotkin kiinnostivat. Kun Deutz alkoi vuonna 1968 uusia mallistoaan, oli sarjasta löydyttävä jokaiselle jotakin. Niinpä tarjolla oli lopulta 7 traktoria luokissa 24–130 hv. Deutz D4005 oli ollut vuodesta 1964 lähtien suosituin malli, uudesta sarjasta nousi ykköseksi sen uraa jatkanut Deutz D4006.

Deutzilla oli kolme perinnettä. Ensimmäinen ja vanhin oli oma diesel-moottori, joita oli käytetty 20-luvun lopulta lähtien. Vihreä väri ja ilmajäähdytys liitettiin Deutzin tunnusmerkkeihin vuonna 1950. Poikkeuksen tekivät 60-luvun alussa Suomeen ja ehkä pariin muuhunkin maahan myydyt oranssit traktorit.

DLG-näyttelyssä (nykyään Agritechnica) Münchenissä esitellyssä 06-mallistossa kaikki traktorit olivat perinteisen vihreitä, mutta konepeltien pyöreät muodot olivat vaihtuneet kulmikkaiksi. Toki muutoksia löytyi peltien altakin, etukammiodieseleiden tilalla olivat nyt suorasuihkutusmoottorit, joiden mallimerkinnät perustuivat edelleen 30-luvun alkupuolella aloitettuun menetelmään. Esimerkiksi Deutz D4006:n tyyppikilvessä näkynyt kirjain-numeroyhdistelmä F3L 912 kertoi, että se oli ajoneuvomoottori (Fahrzeugmotor), 3-sylinterinen, ilmajäähdytetty (Luftgekühlt), 9-sarjalainen ja siinä oli iskunpituutta 12 senttiä.

Pieniä parannuksia oli tehty ympäri konetta, mutta paljon jätettiin entiselleenkin, kuten Deutzin omintakeinen vähennyspyörästö, joka sekin oli 30-luvun peruja. Tavallisestihan tasauspyörästön akseleilla oli planeettapyörästöt tai vanhanaikaisemmissa versioissa pienemmät hammaspyörät, jotka pyörittivät vetoakseleihin kytkettyjä isompia hammaspyöriä. Deutzissa vähennyspyörästö oli ennen tasauspyörästöä, eli murikka-akseli pyöritti lautaspyörää, jonka akselilla oli pienempi ratas, joka puolestaan oli hammaskosketuksessa tasauspyörästön kehällä olleeseen isoon hammaspyörään. Systeemi oli sama kuin muinoisissa poikittaisilla vaihteistoilla varustetuissa traktoreissa, sillä erolla, että Deutzissa oli pitkittäinen loota. Tällä systeemillä selvittiin yhdellä hammaspyöräparilla, mutta edellä kuvattuja yleisempiä tekniikoita pidettiin vahvempina.

06-sarjan mainonnassa korostettiin voimaa, mikä oli osittain liioittelua. Hevosvoimia oli luvatut määrät, mutta vääntömomentit olivat vaatimattomia ja veto alkoi loppua jo 1 500–1 600 kierroksen paikkeilla. Sitkeys puuttui, mutta muuten 912-sarjan moottorit olivat luotettavia ja kestäviä. Niitä käytettiin monissa kohteissa, kuten kompressoreissa, maansiirtokoneissa, puimureissa ja aggregaateissa. Yleensä muu tekniikka petti ennen moottoria.

Deutzin hydrauliikasta löytyi runsaasti puhtia. Suosikkimalli D4006 sai ilmaan vajaat 1,6 tonnia ja 100-hevosvoimainen D10006 peräti 3 000 kg, mikä oli 70-luvun alussa lähes ylittämätön lukema. Noihin aikoihin Deutz esitteli etuohjaamolla varustetun INtrac-järjestelmä- traktorinsa, josta ei kuitenkaan tullut sellaista mullistavaa uuden ajan työkonetta, kuin tehdas oli odottanut. 06-sarjan traktoreiden menekki pysyi hyvänä, vaikka Deutz joutui vuonna 1972 luovuttamaan 16-vuotisen Länsi-Saksan ykköstilansa IH:lle. Edellisenä vuotena Deutzia myytiin kotimarkkinoilla 11 571 kappaletta, markkinaosuuden ollessa 19,8 %. Mallistoa tehtiin melko vähäisillä muutoksilla 80-luvun alkupuolelle asti, jolloin se korvattiin hieman petratulla 07-sarjalla. Uudet traktorit kattoivat hevosvoimaluokat 29–75, tehokkaampaa konetta haluaville oli tarjolla modernimpi DX-mallisto. Vuodesta 1975 lähtien 06-sarjaa tehtiin myös Jugoslaviassa merkillä Torpedo.

Suomen tylyssä ilmastossa halkesi aikanaan monia moottorilohkoja, joten ilmajäähdytyksessä nähtiin tuolloin vielä etuja. 60-luvulla pakkasnesteiden käyttö yleistyi nuukimpienkin isäntien keskuudessa ja vesien kanssa tuhraaminen alkoi olla katoavaa kansanperinnettä. Niinpä laskevista markkinoista kärsinyt Deutz menetti viimeisenkin myyntivalttinsa. Parempi polttoainetalous ei tuohon aikaan paljoa merkinnyt.

06-sarjan tulemisen aikoihin Deutzin kysyntä oli jo hyvin vähäistä, alle 100 traktoria vuodessa. Se kilpaili jumbosijasta John Deeren kanssa. Deutz oli hyvämaineinen, eikä enää kalliskaan, mutta se ei vain koskaan päässyt läheskään samanlaiseen suosioon kuin brittimerkit. Joillakin seuduilla oli kuitenkin hyvinkin vahva Deutz-kanta, mikä oli pätevien jälleenmyyjien ansiota. Suomen Koneliikkeen luopuessa maahantuonnista vuonna 1965 edustus siirtyi ensin porilaiselle August Lipsanen Oy:lle, joka vannoi Deutzin olevan ”Ylivoimainen ympäri vuoden”. 70-luvun alussa maahantuonnista vastasi parin vuoden ajan kuopiolainen Carlson Oy. Sitten Deutzin myyntiin tuli 10 vuoden katkos, kunnes Kesko aloitti markkinoinnin uudelleen vuonna 1982. Merkki oli tauon aikana vaihtunut Deutz-Fahriksi.

Kuva: Koneviestin toimitus