Valmet 565:llä ja BM-Volvo 400 Busterilla on paljon yhteistä. Ne ovat sukunsa neljännen polven edustajia, 3-sylinterisiä, noin 50-hevosvoimaisia, talvi- ja metsäkäyttöön suunniteltuja ja samanhintaisia. Olivatpa molemmat eräässä vaiheessa kotimaisiakin, Busteria kun tehtiin parin vuoden ajan Porvoossa. Valmetia myytiin meillä 2–3 tuhatta kappaletta vuodessa, Buster-Volvoa 300-400. Ruotsissa tilanne oli käänteinen, sillä erolla, että myyntiluvuissa Volvon etumatka Valmetiin oli vieläkin suurempi.
Busterin ja 565:n aikoihin Suomen traktorimyynti oli kääntymässä laskuun. Vuonna 1963 meillä tehtiin kaupat 15 779:stä traktorista, vuonna 1967 enää 10 722:sta. Vuosittaiset myyntimäärät pysyivät 10 000:n tuntumassa aina 90-luvulle saakka, jolloin tapahtui totaalinen romahdus. Pohjalukemat saavutettiin v.1993, jolloin rekisteröitiin 2589 uutta traktoria. Kun ”Viiskuusvitonen” ja Buster olivat vielä kuumia traktoriuutuuksia, ilmaantui talojen pihoille tuliteriä traktoreita tämän tästä.
Rautalampilaisten naapurusten, Timo Lindsbergin ja Olli Mäkelän suosiollisella avustuksella Volvoa vm.1964 ja Valmetia vm.1966 päästiin viime syksynä vertailemaan aidoissa olosuhteissa. Kumpikaan testikoneista ei ollut mikään hohtava, pitkällisen entisöinnin tulos, vaan kyse oli ronskeista työkoneista. Molempiin vanhoihin palvelijoihin oli tehty pientä käyttökunnostusta, mikä on välttämätöntä, jos traktorilla ajetaan yhtämittaa 45 vuotta, mutta matkalla tulleita arpia ei ole sen kummemmin meikattu piiloon. Runsaat kiitokset pellon ja traktoreiden lainasta kummallekin traktorimiehelle.
Valmetin ensimmäisen dieselmallin kehitystyö alkoi keväällä 1955, uusi 3-sylinterisellä suorasuihkutusdieselillä varustettu Valmet 33 esiteltiin seuraavan vuoden marraskuussa. Kolmen sylinterin lisäksi traktorin tekniikassa oli paljon muitakin totutusta poikenneita yksityiskohtia. Polttoainesäiliö oli sijoitettu kytkimen ja voimansiirron väliseen valurunkoon, pohja oli täysin tasainen ja maavara suuri. Metsätyöt pidettiin mielessä traktorin rakenteiden suunnittelussa.
Valmet 33:sta tuli edistyksellinen traktorimalli, mutta äärimmäisen pikainen tuotekehittely kostautui heikkona kestävyytenä. Moottorista tuli kerralla hyvä, mutta muu tekniikka ratkeili lähes joka paikasta. Seuraava, v.-1959 markkinoille tullut malli 359 oli laadultaan jo kokonaan toista luokkaa. Traktorissa oli uusittu hydrauliikka omalla öljytilalla entisen voimansiirtoöljyn sijasta. Myös hihnavetoinen pumppu oli korvattu kampiakselin pyörittämällä nokkapumpulla. 359:ää pidettiin jo sikäli luotettavana traktorina, että Valmet sai mahdollisuuden aloittaa sen tekemisen Brasiliassa, tosin MWM-moottorilla varustettuna.
Valmet 359 oli pelleiltään vielä kovasti 50-lukulainen traktori, mihin seikkaan tuli korjaus v.1961 esitellyn puna-harmaan 361-mallin myötä. Tuohon aikaan paljon keskusteltu tasauspyörästönlukko tuli vakiovarusteeksi vuotta myöhemmin, myös hydrauliikkaa uudistettiin.
Syksyllä 1964 markkinoille tulleen Valmet 565:n merkittävin uutuus oli osittain synkronoitu vaihteisto, jota mainostettiin ylisanoilla ”Nyt ajatte traktoria kuin autoa”. Vuoden kuluttua hydraulipumppu siirtyi kampiakselin päästä moottorin oikealle puolelle, tarvittaessa se oli mahdollista kytkeä irti istuimelta nousematta. Polttoainejärjestelmän muutoksilla 565:een saatiin lisää sitkeyttä, jousitettu ”terveysistuin” oli ensimmäinen askel kohti ergonomiaa. Valinnaisvarusteeksi tuli parikytkin, jossa ulosoton kytkentä hoidettiin omalla polkimella.
Myös työkonevalmistajat alkoivat kiinnostua Valmetista, 565:ttä käytettiin mm. etukuormainten, kaivureiden ja salaojakoneiden alustana. Tehtiinpä siitä teloilla, kourakuormaajalla, perävaunulla ja runko-ohjauksella varustettu Fiskars-metsätraktorikin, mutta tässä tapauksessa valmistaja oli liian optimistinen peruskoneen suhteen.
Valmet 565 vaihtui uuden satasarjan pienimmäksi 500-malliksi v.1968. Muutoksia olivat parannettu vähennyspyörästö, levyjarrut, turvaohjaamo ja keltainen väri.
Katso Valmet 565 -traktorin tekniset tiedot Konedatasta
Bolinder-Munktell kehitti 50-luvun puolivälissä kevyen, pienviljelijöille tarkoitetun traktorimallin T15. Ruotsissa hyvin suositun harmaan Fergusonin valmistus oli päättymässä ja tähän saumaan BM halusi iskeä. Vuonna –56 esitellyssä traktorissa oli Volvo Amazonin 4-sylinterinen 27hv:n bensamoottori, 4-nopeuksinen vaihteisto, hydraulinen nostolaite ja tasauspyörästönlukko. Vuoden kuluttua tehoja tuli hieman lisää ja tyypiksi vaihtui Bolinder-Munktell 425 Terrier ja Volvo 425 Krabat. Traktorithan myytiin tulloin vihreinä Bolinder-Munktell:eina ja punaisina Volvoina. Jatkossa vaihteistoon tuli viides pykälä ja lisätehoja saaneeseen nostolaitteeseen Terra-Troll -niminen painonsiirtojärjestelmä.
Kaasutinmoottoreiden aika traktoreissa alkoi 60-luvulle tultaessa olla ohi, samoin Volvo- ja BM-traktoreiden markkinointi eri värisinä ja merkkisinä. Uudessa v.-61 lanseeratussa punaisessa BM-Volvo 320 Busterissa oli Perkinsin 3-sylinterinen etukammiodiesel, muu tekniikka vastasi edellistä mallia. Ostomoottoriin päädyttiin kustannussyistä. Suurempien Volvojen dieseleitä käytettiin myös Volvon kuormaajissa, kuorma-autoissa ja muussa raskaammassa kalustossa. Pelkästään yhteen traktorimalliin ei Volvon kannattanut tehdä kokonaan uutta dieselmoottoria.
Buster petraantui vuonna 1964, jolloin sen tyypiksi vaihtui 400. Moottoriksi tuli tilavuudeltaan sama, mutta suorasuihkutteinen Perkins, teholtaan 47 hv. Pääosin samaa moottorityyppiä käytettiin mm. MF135:ssä. Voimansiirtoa vahvistettiin monesta paikasta, vaihteita oli nyt 8 eteen ja 2 taakse. Ajovoimanotosta oli hyötyä perävedolla varustettujen kärryjen kanssa. Paikalliskäytössä voimanottoakseliin saatiin samaisen ajovoimanoton avulla normaalin 540:n lisäksi neljä muuta nopeutta sekä yksi nopeus takaperin. Myös levyjarrut kuuluivat uudistuksiin.
Järeytyneiden rakenteiden myötä Busteria alettiin käyttää menestyksekkäästi työkonealustana. Se oli peruskoneena mm. Volvon LM422-pyöräkuormaajassa ja GM410-kaivurikuormaajassa. Legendaarisin Buster-pohjainen kone oli ÖSA:n ja BM-Volvon yhteistyönä syntynyt telametsätraktori SM460 Pikku-Nalle. Monet pitkänlinjan metsäkonemiehet ovat nimenneet sen varhaisista metsätraktoreista ylivoimaisesti parhaaksi.
Busterin uudelleen muotoiltu versio BM-Volvo 430 tuli saataville v.1969. Uusien peltien lisäksi myös hydrauliikka oli kokenut muutoksia. Lisävarusteisiin kuului mm. hydraulinen Trac-Troll -pikavaihde. Viimeiset Busterit tehtiin v.1978.
BM-Volvo 400 Busterin historiaan kuuluu myös lyhyt Suomi-kausi. Muusta Volvo-mallistosta poiketen Buster oli meillä hinnaltaan huomattavan kilpailukykyinen ja se kuului kysytyimpään kokoluokkaan. Niinpä Volvo aloitti menekkiä vielä kasvattaakseen sen kokoonpanon Fiskarsin Porvoon tehtailla v.1966. Bustereiden tekeminen päättyi kuitenkin parissa vuodessa, kokonaisvalmistusmäärän jäädessä alle tuhanteen traktoriin. Volvo saattoi pelästyä Suomen traktorimyynnin putoamista aloitusvuoden 1966 päälle 13 000:sta vuoden 1968 lukemaan 8260.
Katso BM-Volvo 400 Buster -traktorin tekniset tiedot Konedatasta
Valmetin rattiin on helpompaa kiivetä vasemmalta, missä tiellä on vain yksi poljin. Istumaan päästäkseen jalkaa on nostettava melko ylös, istuimen ja ratin väli kun on ahdas ja haittana on vielä eteenpäin vino vaihdetanko. Samoilla tilansäästölinjoilla on oltu myös astinlautojen suunnittelussa.
Hallintalaitteiden sijoittelussa ei sitä vastoin ole moittimista. Vasemman käden hanikoita ovat työkalukotelon alla oleva sammutusvipu, nostolaitteen laskunopeuden säädin, kertoja ja vetokoukun lukitus. Vasemmalla jalalla hoidetaan kytkinpoljinta jonka liikerata on äärimmäisen lyhyt. Parikytkinmallissa olisi kaksi vierekkäistä poljinta, kokeilussa ollut Valmet oli varustettu tavallisella 1-levykytkimellä.
Kojetaulussa on yleismittari, lämpö- ja öljynpainemittarit, virtalukko, valonvaihdin ja kaihtimen säätökettinki. Suoraan kojetaulun alla on em. työkalulaatikko, jonka alla taas sammutusvivun lisäksi hydraulipumpun kytkentävipu. Jalkovälissä on vasemmalla puolella kahteen asentoon lukittuva kertojavipu, lukitus vapautetaan vipua alaspäin painamalla. Kertojan oikealla puolella on vaihdevipu, joka toimii normaalin H-kaavion mukaan.
Oikean puolen jalkatilassa on jarrupolkimet, jalkakaasu ja alas lukittuva tasauspyörästönlukon poljin, joka vapautetaan poljinta taaksepäin kampeamalla. Jalkatilan tuntumassa on myös ulosoton kytkentävipu. Oikealla kädellä hallittavia keppejä ovat ulosottovivun lisäksi nostolaitteen vipu ja ulkopuolisen hydrauliikan valintaventtiili.
Volvossa on sama kummalta puolelta rattiin könyää, pitkien astinlautojen ansiosta se onnistuu vasemmalta ja oikealta. Päinvastoin kuin Valmetissa, Volvossa ohjaimissa on hyvin avaraa. Niin paksua isäntää ei ole vielä nähtykään, joka ei mahtuisi kivuttomasti Volvon rattiin. Pituuden lisäksi astinlaudoissa on tilaa leveyssuunnassakin. Jousitetussa istuimessa on lisänä kokolias iskunvaimentaja.
Kojetaulussa on yleismittari, sekä erilliset mittarit jäähdytysnesteelle ja öljynpaineelle, sekä käsikaasu. Sen alapuolelta löytyvät vasemmalta alkaen valokatkaisija, starttinappi, sammutusvedin, kaihtimen vitja, sulakerasia, virtalukko ja kaikkein alimpana hydraulipumpun kytkentä.
Jalkain välissä ovat kertoja ja vaihdevipu, oikeassa laidassa käsijarru. Vasemmassa jalkatilassa on kytkin ja peräkotelon kupeessa 3-asentoinen voimanottoakselin kytkentävipu. Takavasemmalta löytyy vetokoukun lukitus.
Oikealla jalalla hallitaan jarruja, jalkakaasua ja tasauspyörästönlukkoa. Käsikäyttöisiä vipuja sillä puolen Volvoa ovat nostolaite ja ulkopuolisen hydrauliikan lohko, jos sellainen kuuluu varusteisiin. Kaksoiskytkimellisissä malleissa olevan 2-nopeuksisen voa:n valintavipu on konepellin oikeassa sivussa, mutta kokeilutraktorista se puuttui. Kaksoiskytkimen hallinta on keskitetty samaan polkimeen kuin ajokytkin.
Pohjoismaisen traktorin ostoaikeissa 60-luvun puolivälissä ollut viljelijä tai metsäajuri on puolueetonta valintaa tehdessään joutunut tekemään koeajoja, syventymään esitteisiin ja pellinalaiseen tekniikkaan. Hinnan ja tehon puolesta kun 565 ja Buster ovat olleet tasaväkisiä. Suorituskyvyssäkään ei ole voinut olla suurta eroa, 50kg raskaampi ja 5hv tehokkaampi Valmet ei ole vienyt paljoakaan leveämpää äestä tai muutakaan työkonetta. Muinaisten mittaustulosten mukaan moottoreiden sitkeyskin on ollut samaa luokkaa, koeajossa tehdyt huomiot vahvistavat vanhat mittaukset oikeansuuntaisiksi.
Kummassakin traktorissa on hyvä ja kestävä moottori, Valmet saattaa olla pakkaskäynnistyvyydeltään jopa parempi, ainakin jos se varustetaan samanlaisella Thermostart-hehkulla, mikä on Volvossa vakiona.
Vaihteistonsa puolesta Valmet on ollut jokusen kilometrin tunnissa joutuisampi ja neljän suurimman vaihteen osalta vaihtaminen on ollut miellyttävämpää, mutta muuten Volvossa on onnistuneempi voimansiirto. Peltonopeuksia Volvosta löytyy väliltä 2,2–14,3km/h yhteensä 6, Valmetista 4 rajoissa 4,0-13,8 km/h.
Metsään soveltuvia vaihteita on Volvossa 5, jos käytetään kierroslukua 1500, ja ne ovat 1,5 km/h, 2,3 km/h, 3,4 km/h, 4,5 km/h ja 6,3 km/h. Valmetissa metsänumeroita on vastaavalla kierrosluvulla 3, eli 2,6 km/h, 4,3 km/h ja 6,6 km/h.
Valmetin tasauspyörästönlukon saa lukittumaan, niin että poljinta ei tarvitse kokoajan painaa, tästä on etua esim. kyntämisessä, mutta se myös helposti unohtuu lukitusasentoon. Kytkentähammastuksiin on tehty tarkoituksella sen verran päästöä, että vaurioitumisia ei unohduksien takia ihan vähällä tule, mutta ei se suositeltavaakaan ole.
Kummankin traktorin nostolaitehydrauliikka on toiminnoiltaan ja teholtaan paljolti samanlainen. Ero on suurempi ulkopuolisia sylintereitä käytettäessä, missä tilanteessa Volvon 10 litraa suuremmasta pumpun tuotosta on etua. Kippikärry- tai kuormaajakäytössä Valmet on pitänyt varustaa lisävarusteisiin kuuluneella lisäöljysäiliöllä.
Ajossa Volvo on huomattavasti vakaampi liikkuja pitemmän akselivälinsä takia, Valmetille tyypillinen loikkiminen kovemmassa vauhdissa puuttuu kokonaan. Vastaavasti Valmet on samasta syystä paljon ketterämpi, pitempään Volvoon verrattuna se kääntyy lähes paikallaan.
Valinta kahden pohjoismaisen traktorin välillä 60-luvulla on perustunut asiakkaan tarpeisiin, niinhän sen kuuluisi olla vieläkin. Jos isäntä tai urakoitsija on tarvinnut ketterän ja nopean traktorin, eikä ajovoimanotolle kaikkine lisukkeineen, suurituottoisemmalle hydraulipumpulle tai kahdelle ylimääräiselle vaihteelle ole ollut käyttöä, niin totta kai Valmet on ollut parempi vaihtoehto ihan kansantaloudenkin kannalta. Traktoriasiakkaan mielessä on saattanut kummitella tuolloin käynnissä ollut ”Suosi suomalaista”-kampanja.
Jos taas tuleva traktorinomistaja on halunnut koneen, jonka kanssa ei ainakaan tavallisessa käytössä ole tarvinnut pelätä voimansiirtoremontteja ja jos töissä on ollut tarvetta Busterin runsaille varusteille, niin Volvo-kauppaanhan sitä on täytynyt rientää. 60-luvulla BM-Volvokin oli pitkälti suomalaisten tekemä, oli se sitten tehty Porvoossa tai Eskilstunassa.
