Vuonna 2018 kauhajokinen Juha Seppi oli ehtinyt pohtia perhosniittomurskaimen hankintaa jo pidempään. Hinattavat niittomurskaimet kävivät pieniksi, kun muutamaa vuotta aiemmin hän hankki yhdessä toisen tilan kanssa käytetyn ajosilppurin, jolla urakoidaan myös muille tiloille. Hänellä ei kuitenkaan entuudestaan ollut etunostolaitteellista traktoria, mikä nosti investointiin ryhtymisen kynnystä. "Sitten se traktori olisi niittokoneessa kiinni koko kesän", huomauttaa Seppi.
Itsekulkevaa niittomurskainta hän ei ollut entuudestaan harkinnut vakavasti: "Ajattelin, että mahtava konehan sellainen olisi, mutta ikinä en kuvitellutkaan, että sellainen itselle tulisi". Käytettyjen koneiden myyntisivustoja selatessa kohdalle osui kuitenkin ajettava Krone Big M, joka sijaitsi Etelä-Ruotsissa. Vuosimallia 2010 olevalla, mallimerkinnältään Big M II -niittomurskaimella oli ajettu reilu 2 000 tuntia ja 12 000 hehtaaria. Moottorille tunteja ei siis ollut paljon, ja niittoyksikköä kohden kertynyt 4 000 hehtaaria tuntui Sepistä kohtuulliselta.
Hintapyynti oli koneen iän ja käytön myötä tippunut vain murto-osaan uudesta, ollen 60 000 euroa ilman veroa. Vastaavalla rahalla saisi toki traktorikäyttöisen mattoperhosen hyväkuntoisena käytettynä, muttei uutena. Lisäksi vähintään toinen mokoma olisi tarvittu etuvoimanotollisen, yli 200-hevosvoimaisen traktorin hankintaan, vaikka senkin olisi ostanut käytettynä. Sepillä oli taustalla hyvät kokemukset käytetyn ajosilppurin hankkimisesta Virosta, eivätkä mahdolliset remontit hirvittäneet sepäntaitoista isäntää, joten hän uskalsi kätellä kaupat. "Koin loppujen lopuksi, että tämä on fiksu hankinta – ei tarvinnut kauaa miettiä."
Seppi sai tingattua samaan hintaan rahdin Vaasan satamaan asti. Koneen kotiuttamisessa oli kuitenkin omat haasteensa. Laiva saapui satamaan puolilta öin, ja kun autokannen tyhjennyttyä konetta ei alkanut näkyä, lähti Seppi selvittämään ahtaajilta, missä kone on. Kone löytyi laivasta hyvin tiiviisti parkkeerattuna, ja koneen käytön tunteva ahtaaja oli saapumassa paikalle vasta aamulla. Seppi ei ollut nähnyt konetta aiemmin vierestä, eikä ruotsinkielisestä ohjekirjasta ollut suurta lohtua, mutta hän päätti kokeilla konetta liikkeelle, sillä eihän se ajosilppuria kummempi ajettava olisi. Lopulta virtalukon lisäksi löytyi kuin löytyikin merkitsemättömään painikkeeseen sijoitettu päävirtakytkin sekä ajotilan aktivointipainike, ja koneen sai liikkeelle. Maantiellä maksiminopeus oli ensin 19 km/h, kunnes maantievaihteen painikekin löytyi, ja kone saatiin kotiutettua 90 kilometrin päästä kotiin ennen aamunkoittoa.
Kuten jo päällepäin voi huomata, on Big M:ssä paljon samoja piirteitä kuin ajosilppurissa. Ohjaamo, ajovoimansiirto ja moottori ovatkin lähes vastaavia Big X -ajosilppurien kanssa. Voimansiirto on täysin portaaton ja hydrostaattinen, ja sen maksiminopeudet ovat peltoajossa 19 ja tieajossa 40 km/h.
Neliveto on vakiovaruste, ja taka-akselin veto on toteutettu napamoottoreilla. Kulkukyky on erinomainen, sillä 13 500 kilon omamassasta etupyörillä on 62 ja takapyörillä 38 %. "Nelivetoa ei ole vielä kertaakaan tarvinnut", toteaa Seppi. Renkaat ovat kooltaan edessä 750/65 R26 ja takana 580/70 R26, joten rengaspaineet ovat yli 2 baria.
Mercedes-Benzin valmistaman, 6-sylinterisen moottorin iskutilavuus on 12,8 litraa, ja tehoa on 356 hevosvoimaa. Jäähdytysilma otetaan konepeiton takaa, ja kennon pysymistä puhtaana auttavat paineilmalla kääntyvät jäähdytyspuhaltimen siivet, jotka tasaisin väliajoin puhaltavat siitepölyn ja heinän pois kennoilta.
Huoltokohteita Big M:ssä on hyvin maltillisesti. Voimansiirto on suurelta osin toteutettu moniurahihnoilla, ja varustukseen kuuluu automaattirasvari.
Big M:ssä on kolme sormimurskaimin varustettua niittoyksikköä. Etukone on mekaanisesti kevennetty 3-metrinen, tavallinen etunostolaiteniittomurskain. Koneen edellinen omistaja kolaroi alkuperäisen niittoyksikön, ja nyt edessä on uudempaa mallia oleva niittomurskain.
Etunostolaitteessa on lisävarusteena saatava hydraulinen sivusiirto. Kaarteissa sitä ei tarvita, sillä etu- ja takakoneiden teräpalkit ovat yhtä kaukana etuakselista, jolloin ne kulkevat jyrkkäänkin kääntäessä oikeaa linjaa. Varuste on tarkoitettu mäkisille lohkoille, joilla täytyy kompensoida sivuluisun vaikutusta limitykseen.
Takakoneet ovat 3,6-metriset, jolloin kokonaistyöleveys limitysten jälkeen on 9,7 metriä. Sivukoneet ovat joiltain osin, kuten pikavaihdettavien terien osalta, melko tuttua tekniikkaa. Sen sijaan voimalinja eroaa melkoisesti traktorikäyttöisistä perhosista, joissa niittoyksiköt saavat voimansa niiden kylkeen kiinnittyvillä, poikittain ajosuuntaan olevilla nivelakseleilla.
Sivukoneissa on kaksiosaiset kannatinpuomit, joiden molempiin osiin on integroitu hihnaveto. Hihnat kuljettavat voiman kannatinpuomin ja niittoyksikön liitoskohtaan, eli niittoyksikön keskelle, niittoyksikön keinunivelen läpi. Voima jatkaa tietään suoraan alaspäin eli keskelle murskainta ja teräpalkkia. Teräpalkin rakenteeseen tällä ei ole suurta vaikutusta, mutta murskaimessa tästä on hyöytä, sillä murskainakseliin kohdistuva vääntö puolittuu, kun voima tulee keskelle akselia.
Murskainakselin paremman kestävyyden lisäksi ratkaisun etuina ovat niittoyksikön peilikuvamaisen rakenteen tuoma hyvä painojakauma, sekä matalampi kuljetusasento, kun nivelakselin ei tarvitse mahtua niittoyksikön alapuolelle. Moniurahihnaan perustuva voimansiirto on toimintavarma ja huoltovapaa, eikä Sepin koneesta ole tähän mennessä mennyt yhtään hihnaa. Voimansiirron kytkentäkin on melko yksinkertainen: ensimmäisen hihnavälityksen hihnapyörä on suoralla välityksellä moottorissa, joten kun kone halutaan pyörimään, kiristetään vain löysällä oleva hihna hydraulisylinterillä.
Kevennysjärjestelmä ei suuremmin poikkea traktorikäyttöisen perhosen mekaanisesta kevennyksestä. Kannatinpuomin yläpuolella sijaitsevat mekaaniset jouset vetävät puomia ylöspäin. Jousien esijännitystä voi varustuksesta riippuen säätää joko mekaanisesti, tai hydraulisesti kuten Sepin tapauksessa. Toinen lisävaruste, joka Sepin koneesta löytyy, on hydraulinen työskentelykorkeuden säätö. Niittoyksikön päällä olevalla sylinterillä voidaan kallistaa koko niittoyksikköä, ja muuttaa teräpalkin kulmaa +/-6 asteen välillä.
Big M:llä onnistuu sekä levälleen niitto, että yhden suuremman karheen tekeminen, kiitos karhotusruuvien. Ruuvit on sijoitettu kiinteästi murskaimien taakse. Molemmissa niittoyksiköissä on yksi yhtämittainen ruuvi, joka on laakeroitu päistään. Valmistusmateriaalina on käytetty Hardox 400 -kulutusterästä. Ruuvi saa voimansa murskainakselin ulommasta päästä hihnavedon avulla.
Jos heinä halutaan niittää levälleen, avataan vain karhotusruuvin kuomu hydraulisesti. Edellinen omistaja muokkasi kuomua niin, että sen voi avata myös pelkästään niittoyksikön sisäreunasta. Näin ruuvin avulla saadaan tehtyä myös kolme kapeaa karhetta, jos korjuukone ei tarvitse karhotusta.
Big M:stä on saatavilla myös 13,2 metrin työleveydellä oleva uudempi versio, mutta sen sijaan vanha 9,7-metrinen Big M ei erotu työleveydessä edukseen traktorikäyttöisistä perhosyhdistelmistä. Kun mietitään todellista työsaavutusta, on Kronella kuitenkin traktorikäyttöisiin vaihtoehtoihin verrattuna pari ässää hihassaan.
Niittoyksikköjen kevennyksien ja ilmajousitetun istuimen lisäksi Big M:n etuakseli on hydraulisesti jousitettu, mikä tasaa koneen kulkua, ja siten mahdollistaa suuremmat ajonopeudet epätasaisemmillakin pelloilla. 356-hevosvoimainen moottori pitää myös osaltaan huolen siitä, ettei vauhti hidastu. Sepin mukaan ainoa kasvusto, jossa niittonopeus täytyy voiman loppumisen vuoksi laskea alle 19 km/h maksimipeltonopeuden, on tiheä hernekasvusto. Nopeuden säätäminen on portaattomalla vaihteistolla helppoa.
Big M:n ajaminen muistuttaa monella tapaa puimurin ajamista, mistä on hyötyä varsinkin mutkaisemmilla ja esteidentäyteisemmillä lohkoilla. Ohjaamosta näkee kaikki niittoyksiköt lähes kokonaan, ja näkyvyys myös kasvustoon on erinomainen. Molemmista on hyötyä sekä esteitä kierrellessä että yllättävämpiin, kasvustossa piileviin esteisiin reagoidessa.
Ehkä suurimmat Big M:n tehokkuutta lisäävät edut liittyvät kuitenkin Big M:n ohjaukseen. "Se on hyvä puoli, että tämä kääntyy päisteessä kerralla, eikä tarvitse vekslailla", toteaa Seppi. Takarenkaat kääntyvät 53 astetta, jonka ansiosta kääntöympyrän halkaisija on vain 10 metriä, eli sama kuin koneen työleveys.
Big M on ketterä myös silloin kun niittoyksiköt ovat työssään. Teräpalkit ovat melko lähellä toisiaan ja samalla etäisyydellä koneen kääntöpisteestä eli etuakselista, joten koneella voi periaatteessa kääntää linkkuun asti ilman, että niittoyksiköiden väliin jäisi niittämätöntä heinää. Toki niittämätöntä jää, jos ohjausliike on äkkinäinen, sillä tällöin takakoneet kulkevat eri ympyrän kaarta kuin etukone kulki muutamaa metriä aiemmin.
Kun kaiken tämän summaa yhteen, voidaan Big M:llä päästä hyvillä lohkoilla kovasta kasvustosta huolimatta jopa 15 hehtaarin tuntisaavutukseen, mikä on kunnioitettava saavutus. Olennaista on myös se, että vaikkei lohko olisikaan parhaasta päästä, ei työteho silti tipu kovin nopeasti, sillä etuakselijousitus tasaa kulkua, ja niitto onnistuu lähestulkoon millaisissa mutkissa tahansa. Käytännössä Big M:llä voidaankin päästä pitkässä juoksussa noin 10 ha/h työsaavutukseen, kun siirtymiä ei oteta huomioon. Pitkät tiesiirtymät voivat olla Big M:n tehokkuuden suurin sudenkuoppa, vaikka epätasaisuudet eivät jousituksen ansiosta menoa haittaakaan, sillä koneen maantienopeuden maksimi on 40 km/h.
Niittoteho on siis sitä luokkaa, että ajosilppuriketjulla tekee tiukkaa pysyä samassa tahdissa. Kun karhotuskin jää Sepillä useimmiten pois työvaiheista, luo se kustannussäästöjen lisäksi joustavuutta ajojärjestelyihin: "Riippuu vähän kuskitilanteesta, että ajanko samaan aikaan silppurin kanssa, vai käynkö ensin niittämässä ja sitten menen ajamaan silppuria tai kärrytraktoria.”
Koska Sepin hankkima Big M oli todella edullinen suhteessa saatuun työtehoon, on siinä myös kääntöpuolensa, sillä käytetyn koneen hankinnassa tehdään aina kompromissi toimintavarmuuden suhteen. Kahden vuoden käytön aikana Big M:ssä onkin ehtinyt olla pari suurempaa vikaa, sekä pienempiä kunnostustöitä. Ensimmäinen vika oli, kun sivukoneen voimansiirrosta hajosi tuplaristikko, joka toki halvaannutti vain yhden niittoyksikön. Moottorin ja voimansiirron välisen joustavan kytkimen vaihtaminen taas vaati moottorin irrotuksen, joka kuitenkin onnistui tilavassa moottoritilassa melko vaivattomasti. Tähänastisista vioista merkittävin oli ohjaustehostimen hydraulipumpun akselin murtuminen, jonka seurauksena tyssäsi koko Big M:n meno viikoksi, kun se jäi pellolle odottamaan varaosan saapumista.
Viimeksi mainitussa tapauksessa käy hyvin ilmi se, miksi konerikon merkitys kasvaa, kun kyseessä on itsekulkeva työkone, kuten ajosilppuri tai ajettava ruisku: jos kone halvaantuu, ei itse työlaitetta voida vain vaihtaa toiseen koneeseen, kuten traktorikäyttöisten työlaitteiden kanssa voidaan toimia. Myös rehunteon sesonkiluonteisuus tekee konerikosta merkittävämmän, sillä ilman varajärjestelmää halvaantuu koko korjuuketju, ja pahimmassa tapauksessa kasvustot vanhenevat pystyyn.
Seppi ei kuitenkaan hankintaa tehdessään sulkenut silmiään näille seikoille: "Se on se hinta minkä joutuu maksamaan, kun erikoisemman koneen ostaa".
Riskiä pienentämässä on pari seikkaa. Ensinnäkään koneen käyttöaste ei ole huipussaan, sillä Big M:llä niitetään vuodessa noin 700–800 hehtaaria, kun kapasiteettia olisi jopa kaksinkertaiseen määrään. Tämän ansiosta lyhyempi konerikko pystytään ottamaan ajamalla kiinni. Toisekseen tilalla on varakone, eli hinattava niittomurskain, jolla niitot onnistuvat hätätapauksessa.
Koska kone ei ole Suomen maahantuontiohjelmassa, ei sille ole myöskään jälkimarkkinointia, eikä huoltomies ja varaosat näin ollen ole puhelinsoiton päässä. Sepiltä kuitenkin löytyy kädentaitoa koneen korjaamiseen, joten korjausapua ei tarvitse lennättää tehtaalta asti. Varaosia hän tilaa ulkomailta pikatoimituksena tai ennakoivasti varastoon. "Varaosat tulee nykyään yhtä nopeasti ulkomailta kuin Suomesta – jos tietää mistä tilaa", toteaa Seppi. Koneita on tuotu Suomeen yhteensä noin 10 kappaletta, ja Seppi onkin puuhannut koneen omistajille yhteydenpitokanavaa, jonka välityksellä voi vaihtaa teknistä tuntemusta, sekä vaikkapa kysellä, jos jolloin olisi juuri se tarpeellinen varaosa hyllyssä.
Jos siis katsotaan asiaa pelkästään toimintavarmuuden näkökulmasta, ei käytettynä hankittu Big M ole se kaikkein varmin valinta. Se ei ole paras valinta myöskään niille, joilta ei itseltä tai lähipiiristä löydy tietotaitoa koneen ylläpitoon. Jos riskit kuitenkin pystytään hallitsemaan muilla valinnoilla, eivätkä korjaustyöt muodostu ongelmaksi, tarjoaa käytettynä hankittu Big M omassa hintaluokassaan täysin verrattoman paketin niittotehoa ja työmukavuutta. Sepin tapauksessa hankintapäätös ei kahden vuoden käytön jälkeen vaikuttaisi kaduttavan.
