Kivikonevertailun koeajot suoritettiin Vieremällä heinäkuussa. Kuva: Timo Villanen

• Vertailussa olivat mukana Agronic Rock Tornado 550, Elho Scorpio 550 ja Kivi-Pekka 6 HD
• Koeajot suoritettiin pääasiassa raiviopellolla, jota äestettiin sitä mukaa kun pintakivet loppuivat.
• Testi tehtiin yhteistyössä norjalaisen Bedre Gardsdrift -lehden kanssa.

Kivien kerääminen käsin on epämiellyttävää ja tehotonta työtä. Nykyisin on lisäksi vaikea löytää kivenkeruuseen halukasta työvoimaa. Vaikka halukkaita löytyisikin, ei 5–6 ihmisen palkkaaminen ole ilmaista sekään.

Tästä syystä päätimme vertailla nykyaikaisia kivenkeruukoneita. Koska suuri osa koneista valmistetaan Suomessa, valikoitui kivinen Pohjois-Savo testipaikaksi. Testi alkoi kosteissa olosuhteissa raiviolla, jossa onneksi oli jonkin verran vaihtelua maalajeissa. Olosuhteet kuivuivat testiviikon kuluessa.

Kaikissa kolmessa vertailun koneessa voimansiirrot on toteutettu eri tavoilla. Kivi-Pekassa käytetään hihnoja kulmavaihteiden jälkeen; hihnat toimivat samanaikaisesti rummun ja karhottimien ylikuormakytkiminä.

Agronicissa voima siirretään kulmavaihteilta kuljettimelle ja karhottimille ketjuilla. Nivelakseleissa on sisäänrakennetut, yhden levyn ylikuormakytkimet.

Elhossa ei ole nivelakselia lainkaan, sillä konetta pyöritetään yksinomaan traktorin hydrauliikalla.

Elho ja Kivi-Pekka keräävät kivet periaatteessa samalla tavalla. Karhottimet siirtävät kivet sivusuunnassa kohti koneen keskiosaa. Piikein varustettu pyörivä rumpu poimii kivet ja siirtää ne säiliöön.

Kun kivet kulkevat koneen läpi, ne menevät seulan yli, josta ylimääräinen maa putoaa takaisin peltoon. Elhossa ja Kivi-Pekassa rumpu siis heittää kivet säiliöön.

Agronicissa periaate on erilainen. Rock Tornadossa on kolme eri karhotinta, kaksi molemmin puolin ja yksi keskellä. Keskimmäinen karhotin ohjaa kivet oikeanpuoleiselle karhottimelle. Karhottimilta kivet nostetaan kynnyksen yli kolakuljettimelle, joka kuljettaa kivet seulan yli säiliöön.

Oikeanpuoleisen syöttöaukon on siis nieltävä kahden karhottimen irrottamat ja siirtämät kivet. Agronicissa ei ole kuljettimen vuoksi lainkaan pyörivää syöttörumpua. Maa erotellaan kivistä kolakuljettimella, kun kivet kulkevat pitkän seulan yli.

Kivet päätyvät Agronicin säiliöön yläkautta, kahdessa muussa koneessa säiliö täyttyy etukautta. Kaikkien koneiden seulan kokoa voidaan muuttaa tarpeen mukaan.

Kivi-Pekka oli testin ainut yksiakselinen kone. Teli on kuitenkin saatavilla lisävarusteena. Kivi-Pekka on myös ainoa kone, jonka karhottimien kannatinpyörinä toimii telipyörät.

Testissä ollut Kivi-Pekka oli yksiakselinen, telipyörät on saatavilla lisävarusteena. Kuva: Timo Villanen

Agronicissa ja Elhossa on telit, mutta karhottimien kannattimina on ykköspyörät. Elhon ja Kivi-Pekan karhottimien kannatinpyörät ovat kääntyvät, Agronicissa ne ovat kiinteät. Kiinteät pyörät saattavat murtaa maanpintaa tiukemmissa käännöksissä.

Elhon pitkän aisan ansiosta näkyvyys traktorista koneelle on kilpakumppaneita parempi. Kuva: Timo Villanen

Kaikki valmistajat voivat toimittaa jarrut lisävarusteena vähintään yhdelle akselille. Koska koneiden massat ovat yli 3 500 kg, uusilla traktoreilla vetäessä jarrut vaaditaan pääasiassa aina.

Agronicin kolakuljettimeen perustuva toimintaperiaate selviää jo kaukaa. Se on vertailun ainoa kone, jonka säiliö täytetään yläkautta. Kuva: Timo Villanen

Elhossa on vertailun pisin vetopuomi. Pitkä puomi mahdollistaa koneen vetämisen suuremmalla traktorilla tai paripyörillä varustetulla veturilla. Elhon puomin erikoisuutena on lisäksi se, että mikäli koneella törmätään kiinteään esteeseen, vetopuomi venyy 70 cm verran ja samalla kone nousee automaattisesti.

Jokaisen koneen rakenteessa on käytetty joko Hardox- tai Strenx-kulutusterästä niissä osissa, jotka ovat jatkuvasti kosketuksissa kivien kanssa. Poikkeuksena tästä oli Agronicin kolakuljettimen ja säiliön sivuseinät.

Havaitsimme koneiden yleisessä laatuvaikutelmassa melko paljon eroavaisuuksia. Vihreissä koneissa oli enemmän hitsaussaumoja, jotka eivät olleet niin viimeisteltyjä.

Agronicin rakenne on monimutkaisin. Runko koostuu useista pienistä palkeista ja runsaasta määrästä hitsaussaumaa. Esimerkiksi Kivi-Pekan karhottimien kannatinpyörien nivelissä ei ole lainkaan laakerointia, minkä soisi muuttuvan.

Elhon hitsaussaumoista suuri osa on tehty robotilla, ja tasaisen laadun huomaa läpi koneen. Muutenkin Elho on vertailussa kone, joka vaikuttaa suunnitellun teollista massatuotantoa silmällä pitäen.

Elhossa huomasimme kuitenkin muutamia letkuja, jotka makasivat suoraan terästä vasten.

Kaikkien koneiden maalauslaatu todettiin varsin hyväksi.

Uusimpien tieliikennevaatimusten mukaan jokaisessa koneessa on oltava takana heijastimet ja valot. Valojen sijoittaminen kivikoneessa on vaikeaa, sillä ne ovat aina melko suuressa rikkoutumisvaarassa.

Elhossa ja Kivi-Pekassa oli ledivalot, Agronicissa käytettiin vielä halogeenivaloja. Agronicissa oli lisäksi myös edessä äärivalot ja heijastimet.

Elhon karhottimien kannatinpyörät ovat leveät ja ne kääntyvät. Vetoaisa on pitkä. Kuva: Timo Villanen

Agronicin karhottimet ovat voimakkaat ja voivat työstää maata koko piikkien mitalta. Maan pinta jää muita koneita karkeammaksi Agronicin jäljiltä. Kuva: Timo Villanen

Kivi-Pekka oli pari vuotta vanhaa mallia. Uusissa malleissa vetoaisa on 20 cm pidempi kuin testikoneessamme. Kuva: Timo Villanen

Vaikka vertailun kaikki koneet on suunniteltu samaan tehtävään, oli niiden käytössä yllättävän suuria eroja. Kaikkien kolmen koneen vahvuudet ovat eri osa-alueilla.

Se, mikä kone on kuhunkin käyttöön paras valinta, riippuu tehtävästä ja olosuhteista. Kone, joka on paras raiviolla, ei välttämättä ole paras keräämään kiviä jo kylvetyltä pellolta. Tai ehkäpä kivikoneen jälkeen halutaan kylvää suoraan.

Koneet toimitettiin perinteisillä vetosilmukoilla varustettuna, mutta kaikkiin voidaan valita lisävarusteeksi K80-kuulakytkin. Koska Elho on hydraulivetoinen, siinä ei ole lainkaan nivelakselia.

Kivi-Pekassa ja Agronicissa on luonnollisesti voimaa siirtävät nivelakselit. Kivi-Pekan aisalla on nostosylinterin kiinnike, joka ympäröi nivelakselia. Kannaketta on syytä pitää silmällä, ettei se osu konetta traktoriin kytkiessä nivelakseliin ja väännä sitä.

Agronicissa on simppeli teline letkuille, joka hoitaa hommansa asiallisesti.

Mitä letkujen merkintään tulee, on Elhon ratkaisu paras. Elhon letkut on merkitty selkeästi numeroin sekä paine- ja paluumerkein. Lisäksi koneen kyljessä on tarra, joka ilmaisee, minkä toiminnon letku mikäkin on.

Hydraulipyöritteisen Elhon kaikki letkut on kytkettävä traktoriin pienenkin siirron ajaksi, sillä useimmat toiminnoista on kytketty ristiin. Traktorilta vaaditaan myös vuotolinja.

Myös Agronicin letkuissa on tarroja, jotka kertovat niiden toiminnoista, mutta emme vakuuttuneet tarrojen pysyvyydestä ajan saatossa. Kivi-Pekan merkinnät olivat koneen omistajan laittamia värillisiä nippusiteitä, jotka nekin ajavat asiansa.

Elho oli ainut kone, jossa on aisalle erillinen tukijalka.

Karhottimien ulkopään työsyvyyttä säädetään kaikissa koneissa tukipyörien työntövarsien mittaa muuttamalla. Karhottimien sisäpäät taas säätyvät koneen runkoa nostamalla tai laskemalla, käytännössä siis vetoaisan kulman mukaan.

Kivi-Pekassa on lisäksi säätömahdollisuus karhottimia sylinterin avulla nostavissa tangoissa.

Elhossa ei ole ylikuormakytkimiä, mikä helpottaa ylläpitoa. Agronicissa on neljä levykytkintä, pääkytkimen säätöarvo on 1 600 Nm. Bondioli & Pavesin valmistamien nivelakseleiden kytkimet ovat myös säädettäviä ja säätöarvoja tulee seurata säännöllisesti.

Agronicissa muista poiketen myös ketjut tarvitsevat ajoittaista säätöä ja säännöllistä huoltoa. Kivi-Pekan säädöistä tärkein on yksi hihnan kiristin.

Elho on helpoin ja joustavin kone seulan säätöjen osalta. Seulojen tangot voidaan vaihtaa yksitellen, jokainen tanko on kiinni takapäästään kahdella pultilla. Myös eri paksuisten tankojen asentaminen on mahdollista. Seulan vaihto on lisäksi joukon helpoin, vaikka pultteja onkin selvästi eniten. Raskasta nostotyötä ei ole tarpeen tehdä.

Agronicissa on pinta-alaltaan suurin seula. Seula on myös Elhon tapaan jousitettu ja testikoneen tangot olivat pyöristettyjä. Agroniciin on saatavilla myös kulmikkaat tangot pienempien kivien keruuta varten.

Kivi-Pekassa koko seula vaihdetaan yhtenä palana. Seulan tangot ovat kiinteät ja seula pultataan takapäästä kiinni koneen runkoon. Koko on lähellä Elhon seulaa, mutta vaihtaminen vaatii enemmän ponnisteluja yhtenä kappaleena.

Seulan muoto ja tankojen etäisyys säilyvät Agronicissa samana. Kivi-Pekassa ja Elhossa tankojen välit kasvavat kohti säiliötä mentäessä.

Kivikoneella ajaminen vaatii paitsi huomiota, myös silmää olosuhteille. Perussääntö vihreiden koneiden osalta on pitää traktori takavedolla. Mikäli näiden koneiden runko törmää kiinteään esteeseen, takapyörien luisto pienentää vahinkojen riskiä.

Jo ensimmäiset testitunnit paljastivat perustavanlaatuisia eroja koneiden toimintaperiaatteissa. Siinä missä Agronic on todella raaka ja hyvä irrottamaan kiviä maasta, on Elho sivistyneempi ja rennompi vedettävä. Kivi-Pekka sijoittuu näiden kahden ääripään väliin ja kerää lisäksi pienemmätkin kivet pellosta.

Kivi-Pekka keräsi parhaiten pienet kivet pellosta. Se myös jättää tasaisimman jäljen. Kuva: Tapio Vesterinen

Uusille raiviopelloille testiryhmän suosikki oli Agronic. Sen karhottimet ovat halkaisijaltaan suurimmat sekä selvästi vahvimmat. Agronic irrottaa vertailun parhaiten kiviä maasta ja kaivaa niitä koko työleveydeltään keskiroottorin ansiosta.

Haittapuolena Agronicin kaivamiskyvyssä on se, että kuljettajan on pidettävä jatkuvasti silmällä, mitä koneelle syötetään. Mikäli jokin karhottimista tai kuljetin ajetaan jumiin, kuljettajalla on vain muutama sekunti aikaa huomata tilanne ennen savun nousemista ylikuormakytkimistä. Tästä syystä lisävarusteinen kierroslukuvahti oli Agronicissa erityisen hyödyllinen.

Agronicia vetäessä myös rasitus traktorille tuntui vetoaisan välityksellä joukon suurimmalta.

Agronic on koneista rajuin, se heittää eniten kiviä traktorin päälle. Kuva: Tapio Vesterinen

Elho taas on vertailun helpoin kone käyttää. Hienostunut automatiikka sekä venyvä puomi mahdollistavat nelivedon pitämisen päällä traktorissa. Mikäli karhottimet osuvat esteeseen tai liian suureen kiveen, niiden pyöriminen lakkaa ja kone nostaa itsensä ilmaan. Sama tapahtuu syöttörummun pysähtyessä.

Hydraulisesta voimansiirrosta johtuen komponenttien särkeminen on vaikeampaa, sillä mekaaninen jumiutuminen aiheuttaa ainoastaan ylipaineventtiilin avautumisen.

Haittapuolena Elhon automaattitoiminnoissa oli, että kostealla raiviolla sen karhottimet lakkasivat pyörimästä helpoiten. Työskentely oli myös hitaampaa kuin Agronicilla, koska Agronic keräsi kivet yllättävän hyvin jo ensimmäisellä ajokerralla.

Tämä oli varsin yleinen syy työn keskeytymiseen. Karhotin jumiutuu, kun sen nostama kivi kiilautuu karhottimen ja sen rungon väliin. Elhossa karhottimen ja karhottimen rungon väli kasvaa kohti koneen keskiosaa mennessä, mikä vähentää ilmiötä. Kuvassa Kivi-Pekka, jonka muita tiuhemmalla piikkivälillä varustetut karhottimet vaikuttivat keräävän eniten pajua. Kuva: Tapio Vesterinen

Koeajojen perusteella voimme todeta, että Kivi-Pekka ja Elho toimivat hyvin kivien keräämisessä, mutta lisäksi Agronic toimii myös kivenkaivajana.

Agronicin voimakkaat ja tarvittaessa syvälle yltävät karhottimen piikit yhdistettynä kaksitoimiseen nostosylinteriin mahdollistavat muita suuremman työsyvyyden. Kuva: Timo Villanen

Elho on hydraulisen voimansiirtonsa ansiosta vaivattomin ajettava. Agronicin ylikuormakytkimet ja Kivi-Pekan hihnat vaativat kuljettajalta enemmän tarkkuutta, jotta mekaanista kulumista ei pääse syntymään liiallisesti.

Eritoten Kivi-Pekan hihnavoimansiirto toimi yllättävän hyvin, sillä hihnojen nopeudet ovat suhteellisen matalat. Kuljettajalla on hyvin aikaa reagoida ennen savun nousemista suojien alta.

Sekä Kivi-Pekassa että Agronicissa suurin osa jumeista saatiin ratkaistua asettamalla traktorin voimanotto vapaalle ja vetämällä konetta maahan laskettuna lyhyen matkaa. Tämä pyöritti karhottimia takaperin, mikä yleensä selvitti niiden tukkimiset.

Vihreiden koneiden kapasiteetiksi ilmoitetaan 500 mm, kun taas Elhon suurin kiven koko on 40 cm. Koon lisäksi myös kiven muoto vaikuttaa keruutapahtumaan. Mikäli kaikki kivet olisivat tasaisen pyöreitä, niiden kerääminen olisi helppoa kaikilla koneilla.

Litteät ja monimuotoiset kivet aiheuttivat koneille eniten ongelmia.

Litteät kivet osoittautuivat pahimmaksi vastukseksi koneille. Tässä juuri kriittisen kokoinen kivi kiilasi itsensä Agronicin kolakuljettimen alkuun. Eri asennossa kivi olisi mahtunut heittämällä lävitse. Kuva: Tapio Vesterinen

Kolmesta koneesta Elho on se, jolla testaa mieluiten, mahtuuko kivi koneen nieluun vai ei. Vihreissä koneissa epäonnistunut yritys johtaa useimmiten rautakankityöskentelyyn.

Kivi-Pekka kerää pienet kivet parhaiten, ja muita selvästi tiuhemmalla piikkijaolla tehdyt karhottimet vaikuttavat jättävän myös tasaisimman työjäljen. Karkeimman pinnan keruun jäljiltä jätti Agronic.

Agronicin kippauskorkeus oli ryhmän pienin. Säiliön runko vaikuttaa kipatessa joustavan, ja säiliö heiluu jonkin verran sivuttain. Kuva: Magnus Sørlie

Elhossa on jäykkä runko ja teli, mikä parantaa turvallisuudentunnetta kipatessa. Elho myös painaa tyhjennyksessä vetoaisan hydraulisesti täysin alas, mikä vakauttaa kippaamista. Kuva: Magnus Sørlie

Yksiakselinen Kivi-Pekka on kipatessa telipyörin varustettua versiota epävakaampi. Tämä on syytä muistaa ojien yli peruuttaessa. Kuva: Magnus Sørlie

Testiryhmään kuuluivat Eemeli Linna (vas.), Jari Åsenbrygg, Tapio Vesterinen ja Magnus Sørlie. Kuva: Timo Villanen

Teksti: Magnus Sørlie, Bedre Gardsdrift (Norja) ja Tapio Vesterinen, Koneviesti (Suomi), kuvat: Timo Villanen, Magnus Sørlie ja Tapio Vesterinen, testiryhmä: Jari Åsenbrygg, Eemeli Linna, Magnus Sørlie ja Tapio Vesterinen