Museotraktorin vaativaa virkaa jo liki 15 vuotta hoitaneen vm.1951 Fordson Major E27N:n bensa- ja petroolitankkien sisällöt sekoittuivat keskenään, jos traktori seisoi vähänkään pitempään käyttämättömänä. Bensan valuminen petrooliosastolle ei haittaa juuri mitään, mutta päinvastaisesta tilanteesta on riesaa enemmän. Petroolikoneethan startataan kylmänä bensalla ja petrooli tai vastaava heikommin syttyvä aine käynnistysbensan joukossa hankaloittaa käynnistystä, jopa estää sen.
Katso Fordson Marjor E27N -traktorin tekniset tiedot Konedatasta.
Koska Mörkö-Majuria käynnistetään vain muutamia kertoja vuodessa ja silloinkin lähinnä sulan maan aikaan, ennättivät bensat laimentua piloille ja jokaiseen käynnistysoperaatioon alkoi kuulua sytynsäätöjen, ryyppykierrosten ja muiden juttujen lisäksi bensatankin tyhjennys ja uuden aineen tankkaus.
Vaiva oli saanut alkunsa petroolitankin pohjalla lilluneesta sakasta, joka ajan kanssa ruostutti puhki tankin takaosassa olevan bensasäiliön pohjan. Jos kyseessä olisi kaksi vierekkäistä tankkia, niin korjaus olisi yksinkertaista millä tahansa tunnetulla keinolla, mutta tankkien sisäkkäisyys teki asiasta mutkikkaamman. Vuotokohtiin oli mahdollista päästä käsiksi vain purkamalla koko tankkikokonaisuus, mikä taas olisi tiennyt paljon ylimääräistä juottamista. Ainoaksi keinoksi jäi sisäpuolinen pinnoitus, mikä ei menetelmänä ole halvin eikä nopein, mutta ilmeisen toimiva.
Majurin bensatankkia yritettiin muinoisen entisöinnin yhteydessä saada pitäväksi venehartsilla, jota pyöriteltiin kovettumiseen asti säiliön sisällä. Pohjalla olleet muutamat parin millin reiät umpeutuivat ja systeemi toimi parin vuoden ajan hyvin, mutta sen jälkeen säiliön seinämistä alkoi irrota hartsin palasia. Paitsi että aineet alkoivat taas sekoittua, tukkivat bensan irti liottamat hartsin kappaleet putket ja hanat, joten aina ennen tankkausta piti säiliössä pitää siivous.
Liljendalilaisen Mobitiven maahantuoma amerikkalainen POR-15-tankkipinnoite tuntui tässä tapauksessa käypäisimmälle korjausratkaisulle. Esikäsittelyaineet sisältävää sarjaa on saatavana kolmea sorttia, eli 25, 45 ja 90 litran tankeille. Majuriin riittivät pienimmän tankin tropit, sen bensasäiliö kun on 5-litrainen. Koska tankkiin oli käytetty pinnoitetta aiemmin, piti sarjaan sisällyttää myös POR-Strip-pinnoitteenpoistoaine, joka nosti lähetyksen hinnan 78,50 euroon. Tavallisilla esikäsittelyaineilla varustettuna sarjat olisivat maksaneet 59,50 € (25 l), 69,80 € (45 l) ja 85 € (90 l). Pelkän pinnoitteen hinta oli 19,50 €, 29,80 € ja 48,50 €, mutta koska esikäsittely oli joka tapauksessa välttämätöntä, oli viisainta ottaa sarja kaikilla herkuilla.
Prosessi alkoi litran pullollisella POR-Stirppiä, jonka vaikutusta tehostettiin kourallisella muttereita. Tulpattua tankkia piti käännellä ja ravistella, että aine vaikuttaisi joka kohtaan. POR-Stip puree rajusti maalipintoihin, eikä ole hyväksi käsillekään, mikä on huomioitava suojautumisessa. Muutaman tunnin liotuksen ja muutaman minuutin ravistelun tuloksena tankista irtosi kaikki hartsimössö. Loput hartsit ja POR-Stripin jäämät huuhdottiin pois kuumalla vedellä.
Seuraavaksi oli vuorossa Marine Clean -niminen puhdistusaine, joka laimennettiin kuumaan veteen suhteessa 1:1. Taas samanlaista liotusta ja ravistelua muttereilla höystettynä kuin edellisessäkin vaiheessa ja lopuksi huuhtelu kuumalla vedellä. Pesun jälkeen tankissa ei saanut näkyä rasvaa, likaa tms., ainoastaan kirkasta, harmaata tai ruosteista metallipintaa. Huuhtelun jälkeen tankki piti kuivata, mikä onnistui kuumailmapuhaltimella.
Esiaineista viimeisin oli litran pullollinen Metal Ready -ruosteenpoistajaa, jonka kanssa toimittiin jokseenkin samalla tavoin kuin edellisissäkin vaiheissa. Vaikeissa tapauksissa käsittely voidaan tehdä useammassa jaksossa, välillä tankki huuhdotaan kuumalla vedellä, mutta kuivatusta ei tarvita. Sitkeän ruosteen liotus saattaa kestää useita päiviä, meidän tapauksessa riitti yksi yönseutu. Lopuksi huolellinen huuhtelu ja vieläkin huolellisempi kuivaus. Käsittelyn jäljiltä pintojen on oltava harmaita tai oranssinruskeita. Toimiakseen kunnolla Metal Ready tarvitsee vähintään 20 astetta lämpöä. Tämäkin liemi puree maaliin ja ihoon, joten ylimääräistä roiskimista on vältettävä.
Kun tankki oli varmasti kuiva, voitiin siirtyä varsinaiseen pinnoitukseen. Kokonimeltään POR-15 U.S. Standard Fuel Tank Sealer -purkki sekoitetaan perusteellisesti, muttei ravisteta, sillä ilmakuplia ei saa syntyä (pilaavat pinnoituksen). Sitä ei myöskään saa ohentaa millään aineella. Koko törpöllinen kaadettiin tulpattuun tankkiin ja aloitettiin tankin pyöritys verkkaisesti kaikkiin suuntiin. Tulppina ei kannata käyttää tankin omia korkkeja ja hanoja, sillä ilmareiät ja röörit tukkeutuvat varmasti ja ovat hankalia siivota. Kelin on oltava kuiva ja lämpöä jälleen se 20 astetta.
Muutaman minuutin veivauksen jälkeen pinnoite oli levinnyt tasaisesti ja ylimääräinen aine voitiin valuttaa pois. Pinnoitetta jää aina tähteeksi, mutta sen säilyttäminen ja uudelleenkäyttö ei ole mahdollista, ilman kanssa tekemisiin joutunut aine on mennyttä kalua. Kaikki tankin aukot avataan ja se jätetään kuivumaan vähintään viikoksi hyvin tuuletettuun tilaan. Polttoainehanan kierteisiin tarttunut pinnoite rassataan irti heti aineen kovetuttua, myöhemmin se on paljon hankalampaa. Pinnoituksen jäljiltä tankissa tulisi olla emalimainen, tasaisen harmaa pinta. Kerralla onnistuminen on välttämätöntä, sillä pinnoitettua tankkia ei voida käsitellä uudelleen entistä pintaa poistamatta.
Majurin tankki otettiin käsittelyyn elokuun ensimmäisenä päivänä, bensaa siihen kaadettiin puolitoista viikkoa myöhemmin neljän litran verran ja vielä viikon kuluttua sitä oli tallella millilleen sama määrä.
Majuri oli syksyn mittaan hupiajossa parina päivänä, eikä tankin sisältöön näyttänyt liukenevan seinämiltä mitään ylimääräistä. Lokakuun alussa traktori pantiin talviteloilleen, missä vaiheessa bensatankki täytettiin piripintaan. Joulukuun lopussa tankki oli edelleen täysi, joten kokeilu voitaneen julistaa onnistuneeksi.
Pitkäänkin tyhjänä olleessa polttoainesäiliössä saattaa olla erittäin herkästi syttyviä kaasuja, jotka posahtavat jos niihin tarjoaa tulta. Etenkin ja varsinkin bensatankeissa, jos korkit ovat olleet suljettuina. Jopa vuosikymmeniä seisoneiden museoautojen tankit ovat räjähdelleet, kun niitä on alettu rälläköidä ilman esivalmisteluja. Tyhjien öljytynnyreiden kanssa on sama juttu. ”Nakertaja” on polttoainetankkien ja öljytynnyreiden paloittelussa kulmahiomakonetta turvallisempi laite.
Järkevintä olisi viedä vuotava säiliö ammattilaisen korjattavaksi – heillä on työhön omat keinonsa. Jos korjauksen haluaa välttämättä tehdä itse, niin tankin vesitäyttö on turvallisin vaihtoehto, sillä pitkäkään tuuletus ei välttämättä poista kaikkia räjähdysherkkiä kaasuja. Tankki täytetään vedellä aivan täyteen (vain korjattava kohta jätetään vesipinnan yläpuolelle). Vesi syrjäyttää tankista kaasut ja muutenkin olosuhteet muuttuvat vähemmän syttyviksi. Tussahduksia saattaa syntyä vesitäytöstä huolimatta.
Erilaiset paikkausaineet ovat turvallisia ja osa jopa toimivia. Lyhytaikaiseen paikkaukseen soveltuu vanha kunnon mäntysuopa, eli vuotopaikan ympärystä puhtaaksi ja painetaan pala suopaa reiän tukkeeksi. Kestää korjaamolle saakka, joskus jopa vuosia, mutta vettä tämä ikivanha keino ei siedä suuria määriä.
Juttu on ilmestynyt alun perin Koneviesti 1/2012 -lehdessä.
